2009/12/24

Jouluun 0 aamua


Kinkkua ja laatikoita on syöty, paketit avattu ja suklaatia nautittu. Joulu on siis tullut tänäkin vuonna.
Nallet eivät saavuttaneet suosiota ainakaan vielä, katsoo nyt jos jossain välissä kiinostuisivat.
Jos sitten jatkaisi keskenjääneitä sukkia ja huomenna ehkä Sherwoodiakin. Tällainen Joulu tänä vuonna.
Hyvää Joulua kaikille Nurkan lukijoille.

Tonttu Touhukas, toinen tarina

Tonttu Touhukkaan seikkailut, II tuotantokausi

Tonttu Touhukas on vähän yli tuhatvuotias tonttu, jonka päätehtävänä on ylläpitää Joulupukin Uutta Isoa Kirjaa. Mitä vanhalle Isolle Kirjalle sitten tapahtui? Noh, sehän joutui toissa kesänä Korvatunturin ohikulkevien nälkäisten sopulien suihin. Viime joulukuussa Touhukkaalla olikin sitten iso työ koota yhteen kaikki se vuosien aikana kertynyt tieto mitä Pukin Isossa Kirjassa oli ollut. Lienekin on selvää että Touhukas onnistui vaativassa tehtävässään, ja sai samalla paljon uusia ystäviä. Tänä jouluna Touhukkaan seikkailut jatkuvat...

 Joulukuun 1.
Eräänä kylmä ja lumisena aamuna, ei niin kovin kaukana Joulusta, Korvatunturin tonttuasemalle saapui tonttujen pikavuoro. Siinä ei toki ollut mitään poikkeuksellista, sillä vuoroja tuli ja meni harva se päivä, varsinkin näin lähellä Joulua. Kotitontut kun kävivät kertomassa Pukin Uuden Ison Kirjan haltijalle, Tonttu Touhukkaalle ketkä lapsista olivat olleet kiltteinä ja mitä kukin lapsi halusi joululahjaksi. Tässä pikavuorossa oli sellainen kummallisuus että Korvatunturin asemalle jäin kiharatukkainen tonttuvasa, vasta vähän yli satavuotias, ei vielä edes tonttukokelas. Lähempi tarkastelu kertoikin että tämä suklaan värinen tonttuvasa oli tonttutyttö, ja kummallinen tulokas kyseli tonttu Touhukasta, opettajatonttunsa ystävää. Korvatunturin omat tonttuvasat, jotka opettajiensa johdolla tutustuivat kuka mihinkin tontun tehtävään, neuvoivat tulokkaalle tien Touhukkaan kammioon. Touhukas otti vieraan kummissaan vastaan, kuka häntä nyt häiritsi, ja vielä Joulun alla? Tonttuvasa kertoi että Touhukas oli kutsunut hänen kenialaisen opettajatonttunsa tutustumaan suomalaisiin jouluperinteisiin, mutta nyt opettajatonttu oli sairastunut, ja siksi estynyt tulemasta, mutta oli siitä huolimatta halunnut tonttuvasa Mimosan tulevan Touhukkaan oppiin, jotta tämä voisi kertoa kotiin palattuaan kaiken suomalaisesta joulusta opettajatontulleen. 

Joulukuun 2.
Tonttu Touhukas hypisteli mietteliäänä partaansa. Hän kyllä muisti edellisjouluisen tuttavansa, tonttuvasan opettajatontun, ja muisti myös esittämänsä kutsun. Hän ei kuitenkaan ollut olettanut, että saisi huollettavakseen yleensä hyvin villin ja kurittoman tonttuvasan joka olisi aina matkalla tekemään jekkuja jollekin tontulle. Sellaisia kun olivat kaikki Touhukkaan tuntemat tonttuvasat (ja sellainen hän oli itsekin ollut nuorempana). Vasta samana aamuna Touhukas oli joutunut selvittelemään partaansa tehtyjä punoksia. Touhukas oli kuitenkin sanansa mittainen tonttu, ja koska kutsu oli esitetty, oli hänen vastuullaan kertoa Mimosalle tietonsa suomalaisesta joulusta.
- Tiedätkös Mimosa, että Joulua ei suinkaan ole aina vietetty Kristuksen syntymän muistoksi? Vielä noin 2000 vuotta sitten Roomassa vietettiin maanviljelyksen jumalan, Saturnuksen juhlaa, Saturnaliaa, samaan aikaan kun me nyt juhlimme Joulua. Saturnaliaan kuului hyvän ruoan ja makeisten syöminen, ikivihreät oksat huoneissa ja lapsille annetut savinuket. Täällä pohjoisessa sen sijaan juhlittiin keskitalvea ja palvottiin aurinkoa, sillä pian juhlan jälkeen aurinko alkoi näyttäytyä aina vaan pidempään. Juhlassa syötiin hyvin, ja ovilla seisoivat männyt, joissa oli vain latvat tallella tuomassa elinvoimaa viljelyksille. Vasta noin 1600 vuotta sitten Joulua alettiin juhlia Kristuksen syntymän takia. Ja monet vanhat tavat jäivät elämään.
- Mutta, tonttu Touhukas, mikä on mänty? Ja millainen on talvi?
Mimosan viattomat kysymykset saivat Touhukkaan epäilemään että joulukuusta tulisi tänä vuonna hyvin pitkä. 

Joulukuun 3.
Mimosa oli tulostaan saakka ihmetellyt tonttujen päässä keikkuvia punaisia lakkeja. Lakit olivat mitä erilaisimpia, mutta silti kaikissa hatuissa oli suippopää ja päässä tiuku. Heillä kotona tontut peittivät päänsä kuka mitenkin, jos nyt näkivät tarpeelliseksi hatun pitämisen. Mimosa ei oikein tiennyt uskaltaisiko hän kysyä asiasta Touhukkaalta, sillä tontulla oli kova kiire ja Mimosa alkoi ymmärtää että hänen saapumisensa toi Touhukkaalle paljon lisää työtä. Lopulta hän rohkaisi mielensä ja lähti etsimään Touhukasta saadakseen vastauksen mieltänsä painavaan kysymykseen.
- Tonttujen punaiset hiippalakit tulevat Roomasta, ihan niin kuin Joulun viettokin. Kukaan ei itse asiassa tiedä miksi juuri suomalaiset tontut pitävät punaista hiippalakkia, mutta se tiedetään että alun perin kyseessä on ollut yksi Saturnalian perinteistä. Katsos Mimosa, Rooman valtakunnassa oli paljon orjia, ihmisiä jotka olivat joko sodassa voitetun kansan jäseniä, tai muuten työvoimaksi myytyjä, ja he olivat toisten ihmisten omaisuutta kuten koirat. Orjilla piti olla asemansa merkkinä punaisesta kankaasta tehty hiippalakki. Mutta Saturnalian aikaan isännät kutsuivat orjansa samaan pöytään syömään, ja saattoivatpa he jopa pukea päälleen myös orjan punaisen hiippalankinkin ja toimitella tämän askareita. Ehkä hiippalakki periytyi tontuille juuri niiden askareiden takia, kotitontuthan toimittavat kodissaan yhtä sun toista pientä. Onneksi orjuus on kuitenkin kielletty, sillä kuten jokainen tonttu, myös jokainen ihminen on yhtä arvokas ja siten vapaa päättämään asioistaan. 

Joulukuun 4. 
Eräänä aamuna Touhukas kehotti Mimosaa menemään Korvatunturin tietotoimistoon, tonttuneiti Tietävän luo. Mimosa oli ihmeissään postitoimiston hälinästä kun tonttuja, tonttukokelaita ja tonttuvasoja meni ja tuli, ja tilassa vallitsi koko ajan korvia huumaava hälinä. Kotonaan Mimosa oli tottunut aavikoiden hiljaisuuteen, ja Touhukkaan kammiossa oli vain Touhukas ja tämän tonttukokelas, eikä kumpikaan heistä ollut kovinkaan puhelias.
Mimosa ihmetteli suuresta valtavaa postin määrää ja satoja postikortteja joita Tietävällä oli seinillään. Pian Mimosa saikin tietää että ensimmäinen painettu joulukortti oli lähetetty vuonna 1843 Englannissa. Ensimmäisinä vuosina korteissa oli paljon kaikkea muuta kuin jouluista, kukkia ja ihmisiä. Sittemmin yleistyivät tontut ja kynttilät, ja joulukuuset vasta hiljattain. Ja oikeastaan joulukortit olivatkin ainoa kerta vuodessa kun suomalaiset intoutuvat lähettämään postia. 
Tietävä ohjasi Mimosan yhteen Korvatunturin monista työpajoista, siihen missä tonttuvasta askartelivat joulukortteja liitettäväksi joulupaketteihin. Pian Mimosa olikin ihastuneena työntouhussa, eikä häntä haitanneet liimatahrat kirkasvärisessä kangassa, eriväriset hilesilput hiuksissa, tai tussinjäljet sormissaan, sillä nyt Mimosa oli löytänyt oman alansa, hänestä tulisi taiteilijatonttu. 

Joulukuun 5. 
Mimosa oli huomannut että Touhukkaan kammion seinällä oli pahvinen kuva josta Touhukas tai tonttukokelas nostivat auki uuden oven joka päivä. Mimosa oli nähnyt samanlaisia kuvia myös korttipajalle, mutta kukaan ei ollut tullut hänelle kertoneeksi mitä ne olivat. Touhukkaan tonttukokelas, kirjuritonttu Sulkanivelen työn perinyt, Viherlakki, oli huomannut miten Mimosa katseli kummissaan joulukalenteria, ja tuli ajatelleeksi ettei tonttuvasa välttämättä tiennyt mikä joulukalenteri oikein oli. 
- Se on joulukalenteri. -viherlakki sanoi erään kerran- Siitä näkee montako päivää on Jouluun. Joka aamu me avaamme yhden luukun, ja jäljellä olevien luukkujen määrä kertoo montako päivää on jäljellä. Tiedätkö että joulukalenteri on vasta suunnilleen sinun ikäisesi keksintö? Ensimmäiset joulukalneterit painettiin Saksassa vuonna 1904. Silloin tosin ensimmäinen luukku avattiin jo ensimmäisenä adventtina ja kalneteri oli enemmän joulunajan kuva-Raamattu. Suomessa partiolaiset aloittivat kalentereidenmyynnin 1947, mutta vasta paria vuotta myöhemmin kalenterista tuli suosittu. Nykyisin kalentereissa voi tulla myös suklaata, makeisia, tai muita pieniä esineitä. Kuvakalnetereitakin on monenlaisia. Myös televisiosta tulee erilaisia joulukalentereita, joista monissa kerrotaan tontuista, vaikka ei täältä ole kyllä käyty kysymässä lupaa siihen.
- Voisinko minäkin saada joulukalenterin, siitä voisin laskea että montako päivää on jouluun, ja montako päivää on siihen kun pikavuoro kotiin lähtee. Mimosa kysyi arasti.
Viherlakki nyökkäsi, olisihan hänen pitänyt huomata ajatella asiaa jo aiemmin, Mimosallahan täytyi olla koti-ikävä. 

Joulukuun 6. 
Tavanomainen hyörinä ja pyörinä tuntui lakanneen. Mimosa ihmetteli hiljaisuutta ja rauhallisuutta minne sitten menikin. Tuntui kuin kaikki Korvatunturin tontut olisivat yksissä mielin hiljentyneet. Touhukas oli kammiossaan tutkimassa Pukin Uutta Isoa Kirjaa, ja Mimosan huomattuaan sulki Kirjan ja kustui Mimosan istumaan Viherlakin tuoliin.
- Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Ja vaikka me tontut emme tunnusta kansalaisuutta, me kuitenkin juhlimme ihmisten tavoin heidän iloaan. Kukaan ei oikein tiedä varmaksi millainen Suomi oli 2000 vuotta sitten. Jotkut ovat sitä mieltä että Suomessa oli loistelias Kvenland, toiset taas ovat sitä mieltä että Suomessa oli vaan metsästäjiä ja kalastajia, sekä joitain maanviljelijöitä ennen kristinuskon ja ruotsalaisten tuloa 1100-luvulla. Suomi oli osana Ruotsia 600-700 vuotta, ja sen jälkeen Venäjän alaisuudessa reilun sata vuotta. Vuonna 1917 Suomen senaatti esitti itsenäisyysjulistuksen ja 6.joulukuuta eduskunta hyväksyi sen. Joulukuun lopulla Venäjä myöntyi itsenäisyyteen, ja vaikka Suomen olemassa olo on ollut uhattuna sen jälkeen monesti suomalaiset ovat juhlistaneet itsenäisyyttään siitä saakka monin tavoin. Prsedentti kutsuu linnaansa vieraita, ihmiset muistavat sodassa kuoleita, ja polttavat ikkunallaan kahta kynttilää, toista kodin, ja toista isänmaan kunniaksi, ainakin yhden teorian mukaan. Korvatunturilla tontut hiljentyvät itsenäsiyyspäiväksi lähinnä kerätäkseen voimia viimeiseen rutistukseen ennen Joulua.
Touhukaan lopettaessa kertomustaan Mimosan huomio kiinnittyi Touhukkaan pöydällä olevaan punaiseen hiippalakkiin jossa oli samanlainen merkki kuin korttipajan tonttukokelaiksi valituilla tonttuvasoilla oli.
- Niin, se on sinulle, korttipaja toivottaa sinut tervetulleeksi joukkoonsa Joulun jälkeen, mikäli haluat.
Ja kuten arvata saattaa, Mimosahan halusi, nyt hänestä tulisi taiteilijatonttu ja kaikista oudoista suomalaisperinteistä hänellekin tuttuja. 

Joulukuun 7. 
Nyt kun Mimosa tiesi jäävänsä Korvatunturille, hän tahtoi oppia aina vaan enemmän tonttujen tavoista ja suomalaisuudesta, sillä vaikka Korvatunturilla oli tonttuja kaikkialta maailmasta, niin suurinosa tontuista oli suomalaisia, ja Joulupukin toiveesta Korvatunturilla noudatettiin perinteisiä suomalaisia tapoja. Muualta tulleet tontut saivat kuitenkin aina vapaata mennäkseen viettämään Joulua omien tapojensa ja kalenterinsa mukaan. 
Yksi Mimosan ihmetyksen aiheista oli Korvatunturin ison salin katossa roikkuva koriste, jonka joku tontuista on nimennyt himmeliksi. Toiset kutsuivat sitä olkikruunuksi, ja tästä Mimosalle oli selvinnyt että koriste tehtiin oljista, yleensä rukiista. Lopulta Touhukas löysi aikaa kertoaksen Mimosalle enemmänkin himmelistä.
- Kukaan ei oikeastaan tiedä miten vanha perinne himmeli on, ja mistä se on saanut alkunsa. Se kuitenkin tiedetään että himmelin oli tarkoitus tuoda viljaonnea taloon, ja siksi himmeli ripustettiin Jouluna tuvan kattoon, ja siellä se sitten roikkui aina Juhannukseen saakka. Tapa on lähtöisin Keski-Euroopasta, josta se on Ruotsin kautta tullut Suomeen, siihen viittaa jo Saksan ja Ruotsin taivasta tarkoittava sanakin, himmel. Kristillisen perinteen mukaan himmeli on Kristuksen kruunu. Joulukuusi onnistui lähes kadottamaan himmelin kodeista, mutta viime vuosisadan alkupuolella opettajat ja maratat kannustivat ihmisiä palaamaan tähän vanhaan perinteeseen. Himmelin tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ensin oljet kerätään, ja niistä valitaan parhaat, ne liuotetaan ja sitten leikataan mittaansa, sitten niistä asetellaan langan avulla erikokoisia kahdeksankulmioita. Himmeli pyörii pienimmästäkin ilmanvirtauksesta, ja se muistuttaa meitä salin katossa pyöriessään rauhoittumaan ja kuuntelemaan itseämme myös kiireisimpään aikaan. 

Joulukuun 8. 
- No niin Mimosa, tänään kerron sinulle adventista. Touhukas aloitti eräänä päivänä. Adventti alkaa neljää sunnuntaita ennen Joulua, ja se tarkoittaa saapumista, jolla tarkoitetaan tietenkin Kristuksen saapumista. Adventin aikana on tarkoitus valmistautua tulevaan juhlaan. Aikaisemmin se tarkoitti paastoamista, ruoasta ja muista iloista pidättäytymistä, mutta nykyään ihmiset juhlistavat adventtia juhlin, eli pikkujouluin. Adventtia on vietetty yli 1500-vuotta, ja Suomessakin noin 500. Adventin näkyvämpänä merkkinä ovat adventtikynttilät, joita on neljä. Ensimmäisenä adventtina sytytetään ensimmäinen kynttilä, ja sitä poltetaan noin neljännes. Seuraavana sitten ensimmäinen ja toinen, kunnes neljäntenä adventtina kaikki neljä kynttilää palavat. Tapa on lähtöisin Saksasta, kuten yllättävän monet muutkin Jouluperinteemme. Ensimmäisen adventin tunnetuimpia virsiä on Hoosianna Daavidin poika, joka aloittaa paitsi kirkkovuoden, myös virsikirjan.
Mimosa oli ymmällään, oli niin paljon opittavaa ja muistettavaa, tontut kun tuntuivat tietävän niin paljon. Touhukas jatkoi vielä.
- Vaikka kristillinen kirkko ei ole koskaan katsonut meitä tonttuja kovin hyvällä, me olemme valinneet ihmistemme tapaan noudattaa tiettyjä perinteitä, ja monet ihmiset myös vaalivat huomaamattaan niitä vanhoja tapoja joita heidän esi-isillään oli tonttujen kanssa. Vaikka emme enää kykene puhumaan kuin ihan harvojen ihmisten kanssa, ja vaikka he eivät enää näe meitä kuten ennen, me olemme yhä edelleen olemassa ihmisiä varten. 

Joulukuun 9. 
- Mimosa, sinähän olet tavannut Joulupukin? Touhukas aloitti eräänä aamuna.
- Kyllä, minä olen. Mutten oikeastaan osaa kertoa miltä hän näytti
- Se johtuukin siitä, että vaikka me tontut pystymme näkemään hänet sellaisena kun hän on, on ihmisillä hänelle erilaisia kuvauksia, ja ne vaikuttavat siihen millaiselta hän kulloinkin näyttää. Aikaisemmin hän oli Joulupukin sijasta Kekripukki, Joka lahjojen antamisen sijaan kiersi talosta taloon hakemassa lahjoituksia perheen kuolleille jäsenille, sitten hänestä tuli kristittyjen Myrnan piispa, Pyhä Nikolaus, joka halusi pysyä tuntemattomana hyväntekijänä, ja joka lahjoitti muun muassa hyvät myötäjäiset, myötäjäiset olivat siis omaisuus jonka vaimo toi avioliittoon, kolmelle hyvin köyhälle, mutta hartaalle kristitylle naiselle. Nikolausta muistetaan edelleen Keski-Euroopassa joulukuun 6. päivänä. Hollantilaiset veivät Sinter Klaasinsa menessään Amerikaan, ja siellä hänestä muotoutui joulupukki sellaisena kuin me hänet tänään tunnemme, punanuttuinen, hiippalakkinen, valkopartainen joka ajaa poroillaan vieden lahjoja maailman lapsille. Tällaisen kuvan hänestä antoi itseasiassa suomalainen piirtäjä, jonka kuvitus lähti yleistymään vasta vajaat sata vuotta sitten. Joulupukilla on siis monet kasvot, mutta kaikista niistä kasvoista kuultaa antamisen ilo. 

Joulukuun 10. 
- Viimeksihän me puhuimme Joulupukista, eikö niin Mimosa? Touhukas aloitti jälleen yhden tarinan Mimosan katsellessa lumihiutaleita Touhukkaan kammion ikkunasta.
- Jospa minä tänään kertoisin sinulle piparkakuista, sinä kun näytät niistä pitävän kovasti. Ennen kuin leivottiin piparkakkuja, muinaisessa Egyptissä leivottiin hunajakakkuja. Ensin niiden hunaja korvattiin sokerilla, ja sitten pikkuleipiä alettiin maustaa erilaisin maustein. Ensimmäinen käytetty mauste onkin ollut maustepippuri, ja sen mukaan piparit ovat saaneet nimensä. Nykyisin pipareihin laitetaan monia mausteita, mutta niiden joululle ominainen maku tulee inkivääristä. Taikina tehdään jo leipomista edeltävänä päivänä, mausteet keitetään jotta niiden aromit pääsisivät mahdollisimman hyvin oikeuksiinsa, ja vetäytyneestä taikinasta kaulitaan sitten ohuita kakkusia, jotka paistetaan rapeaksi. Joka vuosi Korvatunturin tonttukokelaiksi pääsevät tonttuvasat tekevät ison piparkakkukaupungin nuoremmilleen syötäväksi, ja samalla he osoittavat olevansa kykeneväisiä tonttujen väliseen yhteistyöhön, joka luonnollisesti tulee tarpeen kiireen keskellä.
- Pääsenkö minäkin osallistumaan? Mimosa kysyi innoissaan.
- Pääset, kaupungin rakentaminen alkaa huomenna, keittotuvassa varmasti odotetaankin myös sinua heti aamupuuran jälkeen. 

Joulukuun 11.
Kun piparkakkukaupunki oli rakennettu, Mimosa suuntasi päivittäiselle opetustuokiolleen Touhukkaan kammioon.
- Tänään kerron sinulle tontuista. Touhukas aloitti.
Mimosa katseli tonttua ihmeissään, miksi ihmeessä tämä tahoi puhua tontuista, kyllähän nyt tonttuvasa omansa tunsi.
- Tiedäthän sinä että aikaisemmin jokaisella tontulla oli oma alueensa jolla he elelivät kuka mitenkin. Ja niin kuin monet tontut elävät edelleen. Uusia tonttuja keitettiin tarpeen mukaan kävyistä ja siemenistä. Tonttujen elämä oli rauhallista ja he huolehtivat eläimistä ja kasveista. Ihmisten myötä tontut asettuivat taloihin ja aittoihin, silloin tosin tonttuja kutsuttiin vielä haltioiksi, ja tontuksi tonttuja alettiin kutsumaan vasta silloin kun tontilla missä se asui oli ihmisten rakentama mökki. Tonttu siis on alunperin tarkoittanut nimenomaan kotitonttua, mutta nykyään kaikki tontut ovat tonttuja. Tontut auttoivat ja pitivät huolta ihmisistä, kuten eläimistä ja kasveista aikanaan, mutta hyvän ruoan ystävinä toivoivta ihmisten palkitsevan heidät välillä. Juhlien yhteydessä tontuille alettiinkin sitten tarjota ruokaa kuten vieraillekin ja niin tontut pysyivät tyytyväisinä ja auttoivat talossa. Jouluun tontut alettiin kuitenkin liittää vasta noin 150 vuotta sitten, ja alkuun joulutonttuja kutsuttiin joulumaahisiksi. Silloin tontut saivat punaiset hiippalakkinsa ja alati iloisen hymynsä, mutta kuten tiedät, tontut ovat ihan yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. 

Joulukuun 12. 
- Kuten olet varmasti jo huomannutkin Mimosa, Korvatunturille talvi tulee aikaisin. Lunta on maassa jo lokakuussa ja pakkanenkin pureskelee tonttujen poskipäitä. Vaikka kaikkialla Suomessa talvi ei tulekaan yhtä varhain, Jouluun mennessä koko maassa on yleensä lunta ja pakkanen. Linnuille ja metsäneläimille talvi on vaikeaa aikaa kun maastosta ei tahdo löytyä ruokaa, ja kun eläimet turkistaan huolimatta tarvitsevat paljon ravintoa pysyäkseen lämpiminä. Erityisen paha tilanne on linnuilla joiden täytyy syödä päivässä moninkertaisesti oma painonsa selvitäkseen kevääseen. Ihmiset ovat onneksi jatkaneet tonttujen perinteitä lintujen ja eläinten ruokkimisessa. Perinteiden mukaan syksyllä leikattu ensimmäinen tai viimeinen lyhde tulee antaa linnuille Jouluruoaksi, jotteivät ne seuraavana kesänä söisi viljaa pellosta. Myös kotieläimille, hevosille ja lehmille, tuli säästää herkullisia kauroja ja heiniä Jouluappeeksi. On kuitenkin tärkeää muistaa että jos lintujen ruokkimisen aloittaa syksyllä, sitä pitää jatkaa koko talve ajan, sillä muuten linnut joutuvatkin aivan yllättäen etsimään uuden ruokapaikan, eikä sellaista välttämättä löydy lähialueelta. Hirvistä ja niiden ruokinnasta huolehtivat yleensä metsästäjät ja metsänomistajat, sillä on kaikkien etu että hirvet jättävät puiden kaarnan rauhaan, ja että hirvikanta uusiutuu. 

Joulukuun 13. 
Kolmannen adventin aamuna Mimosa näki vihdoin jotain tuttua istahtaessaan aamupuurolle Korvatunturin suureen tupaan. Pöydillä oli kukkia, ja tonttuvasojen pöytää koristi kaunis tähtilatva. Vain vaivoin Mimosa sai innostukseltaan syötyä, tähän perinteeseen hän halusi ehdottomasti tutustua!
- Tähtilatva, tai joulutähti kuten sitä kutsutaan täällä, on yksi perinteisistä joulukukista. Ensimmäisiä joulukukkia olivat syreenit ja kielot, mutta niiden saaminen kukkimaan keskellä talvea oli hankalaa ja kallista. Ensimmäinen varsinainen joulukukka olikin kodeissa yhä hyvin yleinen hyasintti. Alkujaan hyasinttikin kasvoi ainoastaan kesällä kukkapenkissä, mutta 1800-luvun lopulla siitä oli saatu kehitettyä sisätiloissa talvella kukkiva kukka. Ensimmäinen hyasintti myytiin helsinkiläisestä kukkakaupasta, ja sitä oli ihmettelemässä suuri yleisö. Hyasinttia seurasi jouluruusu, punainen tai valkoinen kukka joka kukkii Englannissa läpi talven. Neljänkymmentäluvulla, sotien aikaan siis, joulukukat korvattiin kuusenhavuilla ja kanervilla, mutta sen jälkeen tuli todellakin joulutähti. Alkuun se oli liian iso koteihin, mutta siitä kehitettiin ruukussa kasvava ja menestyvä, joskin suhteellisen hankalahoitoinen kukka. Joulutähti on lähtöisen Meksikosta jossa se kasvaa pensaina, mutta kuten sinä sen tunnistitkin, sitä kasvatetaan nykyisin myös Keniassa. Pistokkaat myydään ympäri maailmaa ja kasvatetaan myyntikuntoon kasvihuoneissa. Joulutähden jälkeen suosittuja joulukukkia ovat olleet amaryllis, eli ritarikukka ja erilaiset orkideat. Kuitenkin kotien suosikkeja ovat edelleen hyasintti ja joulutähti. Touhukas lopetti kertomuksensa.
- Minä luulen että minulla on koti-ikävä. Mimosa sanoi kyyneleet silmissään.
- Ei siinä ole mitään pahaa, joulu on perheen ja ystävien juhla ja sinä olet kaukana kotoa vieraassa kulttuurissa. Tavat tulevat kyllä tutuiksi ja tonttukokelaina ystävystytte kyllä keskenänne, ja kyllähän niitä pikavuoroja menee Keniaankin. En sano, että älä sure, sillä kaikki kyyneleet eivät ole pahasta. 

Joulukuun 14. 
Kun Jouluun oli enää hieman yli viikko, Touhukas vei Mimosan Korvatunturin keittiöön katsomaan miten tonttujen suuri Joulujuhla valmistui. Keittiössä kotitontut ja metsätontut, olipa siellä muutama navettatonttukin, lauleskelivat joululauluja samalla kun tekivät kuka mitäkin. Yksi leipoi kakkuja, toinen pullia, yhdellä oli edessään valtavan suuri piparkakkulevy josta hän otti muotilla mitä erilaisimpia muotoja, joku kuori porkkanoita, toinen lanttuja ja niin edelleen. Mimosan huomio kiinnittyi yhteen navettatontuista joka pisteli isolla ruiskulla lihakimpaletta.
- Siinä suolataan kinkkua. Kinkku on suomalaisen joulupöydän keskipiste, ja sen valmisteleminen paistoa varten on tarkkuutta vaativa tehtävä. Pakastekinkku pitää sulattaa, tuorekinkku suolata, pitää katsoa että se mahtuu uuniin ja niin edelleen. Kukaan ei oikeastaan tiedä - tai siis, kyllähän me tontut tiedämme, mutta ihmisille ei ole hyväksi tietää ihan kaikkea - milloin kinkku tuli osaksi suomalaista Joulun viettoa, mutta se tiedetään, että yulen, tai hjulin aikaan, muistathan että kerroin siitä, Freya-jumalalle uhrattiin kokonainen porsas, eli kinkkuperinne voi tulla sieltä. Sen sijaan tiedetään varmaksi että Joulun viettoon on aina kuulunut se että Joulupöydässä tarjotaan parasta mitä pöytään on laittaa. 

Joulukuun 15. 
Korvatunturin suuressa keittiössä riitti ihmeteltävää Mimosalle pitkäksi aikaa. Yksi Mimosaa askarruttanut asia oli riisipuura, jota Korvatunturin tontut söivät lähes päivittäin aamupuuranaan. Riisihän oli lämpimän ilmaston kasvi, eikä sitä taatusti kasvanut Suomessa. Yksi keittiössä työskentelevistä kotitontuista osasi vastata Mimosan kysymykseen, johon edes Touhukas ei tiennyt vastausta.
- Ennen riisiä keitimme puuraa ohran suurimoista, joita liottamalla ja pitkään maidossa hauduttamalla tai keittämällä saatiin herkullinen puuro. Ensin riisi korvasi ohrasuurimot jouluna, koska riisihän on tuontitavaraa ja aikoinaan se oli hyvin kallista, riisiä alettiin käyttämään myös Karjalanpiirakoissa, muiden suurimoiden sijalla, ja hiljattain riisipuurasta on tullut arkiruokaa, joka keitetään maitoon, ja jota voidaan lisukkeiden avulla maustaan hyvin eritavoin, kuten kanellilla ja sokerilla, erilaisilla kiisseleillä ja voisilmällä. Jouluna puuraan laitetaan myös manteli, ja suomalaisen perinteen mukaan se joka mantelin saa menee seuraavan vuoden aikana naimisiin. Yleensä ihmiset syövät riisipuuran aattona aamupäivällä, tai sitten jo muutamaa päivää aiemmin. Me tontut syömme riisipuuroa koko joulukuun, ja aina silloin kun joku sitä toivoo. Vaikka riisiä ei kasva Suomessa, Korvatunturilla on syöty riisipuuraa kauan ennen ihmisiä, sillä jopa ennen tonttujen pikavuorojen kehittymistä tontut liikkuivta jonkun verran, ja aina on ollut joku tulossa kauempaa ja tuomassa harvinaisia ruoka-aineita. 

Joulukuun 16. 
Korvatunturin isoa tupaa koristivat paitsi joulukukat ja himmelit, myös erilaiset kynttiläasetelmat. Vaikka Korvatunturilla oli kyllä sähköt, kynttilät paloivat joka ilta valaisten tonttujen päivällisen.
- Kynttilöitä voidaan tehdä mehiläisvahasta, traanista eli valaan rasvasta, tai kuten nykyisin, pääasiallisesti steariinista. Korvatunturilla on erityisiä kynttilätonttuja, jotka valavat kaikki tonttujen käyttämät kynttilät. Steariini sulatetaan isossa padassa ja siinä kastetaan sydänlankoja kunnes kynttilät ovat halutun paksuisia. Sydänlangat voidaan myös kiinnittää sopivaan tukeen ja tuessa asettaa johonkin astiaan, johon sitten sula steariinimassa kaadetaan. Näin saadaan erimuotoisia, yleensä paksumpia ja matalampia kynttilöitä. Kynttilät olivat aikaisemmin yksi yleisimmistä valaisuvälineistä, etelässä käytettiin enemmän oliiviöljyisiä öljylamppuja ja erilaiset öljylamput yleistyivät myös Suomessa ennen sähkövaloa. Lisäksi maaseudulla poltettiin paljon päreitä, eli puusta tehtyjä lastuja valon saamiseksi. Kynttilä on myös mittari siinä miten voimakkaasti jokin asia valaisee, nykyisin sitä mittaria sanotaan kandelaksi. Vaikka kynttilöitä ei enää tarvita, niitä kuitenkin poltetaan edelleen paljon, sillä elävä tuli luo aivan erityisen tunnelman, paitsi juhlaan, myös arkeen. Touhukas päätti Mimosan päivittäisen opetustuokion. 

Joulukuun 17. 
Mimosa oli viettänyt Korvatunturilla jo lähes kolme viikkoa ja erilaiset tavat ja perinteet olivat sumentuneet epämääräiseksi puuroksi hänen päähänsä. Päivisin hän kävi Touhukkaan kammiossa, kuunteli Touhukkaan ja Viherlakin tarinoita, autteli siellä täällä terotellen sulkakyniä, tarkistaen osoitemuistioista ja Touhukkaan kymmenistä muistilapuista mitä kellekin lapselle oli vuoden aikana tapahtunut, ja millaisia lahjoja näille oli lähdössä. Joinain päivinä hän oli saanut avata luukun Touhukkaan Joulukalenterista. Hän oli lajitellut Touhukkaan saamat joulukortit, ja niitä oli tullut paljon eripuolilta maailmaa, Touhukkaan edellisvuotisen matkan innoittamana, ja askarellut sitten jokaiselle kortin lähettäneelle tontulle vastauskortin jonkin suomalaisen perinteen hengessä. Lounaan jälkeen Mimosa meni korttipajalle muiden sinne tonttukokelaiksi valittujen tonttuvasojen kanssa askartelemaan ja tutustumaan toisiinsa. He viettivät aikaa rakastamansa toimen parissa, ja oppivat viimeistään nyt miksi oli niin ihanaa olla tonttu.
Entäs Touhukas? Touhukas oli ollut lähes kolme viikkoa vastuussa suhteellisen hyväkäytöksisestä ja kohteliaasta tonttuvasasta joka kyseli kysymästä päästyään kaikenlaista. Mimosa oli saanut Touhukkaan muistamaan miten hienoa erilaisuus ja erilaiset tavat olivat, ja kaikessa hiljaisuudessa Touhukas oli jo käynyt puhumassa Joulupukille että hänestä tulisi Joulun jälkeen vaeltajatonttu, ja että hän kiertäisi maailmaa tutustuen ja oppien yhä lisää. Vaikka Touhukkaan Joulunalusaika oli kiireistä, ehti hän viettää paljon aikaa muistellen edellisvuotisia seikkailujaan, niiltä saamiaan ystäviä, ja hymyillen partaansa Mimosan hänen eteensä tuomille Joulukorteille, jotka kertoivat että hän oli onnistunut opetuksessaan. 

Joulukuun 18. 
Eräänä aamuna Touhukas pääysi Mimosan käymään luonaan.
- Olen kertonut sinulle jo useimmista perinteistämme, mutta yksi tärkeimmistä on vielä kertomatta. Jouluun kuuluu erottamattomana osana joulupuu, yleensä joulukuusi. Tapa on vanha, kuten muistat ehkä että kekrinä oven viereen asetettiin latvaan asti karsitut männyt, samoin erilaiset puut kuuluivat juhanukseen, häihin ja syntymäpäiviin. Tapa rantautui Suomeen eteläisestä naapurista, Virosta, jossa joulukuusen kerrotaan olleen osa joulun viettoa aina 1400-luvulta lähtien. Kuusi käydään kaatamassa muutamaa päivää ennen Joulua, ja ensin se nostetaan kuistille sulamaan, josta se sitten nostetaan ensin kylpyhuoneeseen ja sitten aatonaattona tupaan. Kuusi pitää juottaa hyvin, ja veteen laitetaan yleensä sokeria, joskus myös suolaa. Jos kuusi on sulanut rauhassa ja juonut hyvin sen neulaset pysyvät paremmin kiinni eivätkä varise lattialle. Aattona kuusi koristellaan kynttilöin, piparkakuin ja erilaisin muin koristein. Kaikilla on omat näkemyksensä siitä mitkä koristeet kuuluvat kuuseen, toisten mielestä kuusessa pitäisi olla paperiketjuja, lippunauhoja tai popcorni nauhoja. Toiset taas kannattavat palloja ja koristenauhoja. Yleensä latvaa koristaa tähti, joka symboloi Beetlehemin tähteä. Joskus latvassa voi myös olla enkeli. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se mitä kuusessa on, vaan se että kuusen koristelu on osa jouluun valmistautumista, perheen ja ystävien yhdessäoloa. 

Joulukuun 19. 
Korvatunturin lukuisissa pajoissa soitettiin jouluaiheisia lauluja, eikä Mimosa ollut koskaan kuullut niin monta erilaista laulua. Tontuthan osaavat kaikkia maailman kieliä, joten uusiin paikkoihin sopeutuminen on heille aina helppoa, koska kieli on tuttua.
- Joululauluja on lautettu aina 1200-luvulta lähtien, yleensä niitä lauletaan kuorossa, mutta toki niitä voi laulaa myös yksin. Lauluista osa kertoo kristtilisestä joulusta ja osa sitten enemmän meidän tonttujen joulua, tai ainakin sellaisena kuin ihmiset meidän jouluamme pitävät. Erilaisia lauluja voidaan yhdistellä monin eri tavoin, niin että erilaisia joululevyjä julkaistaan niiden sisältäessä molempia lauluja.
Touhukas kertoi Mimosalle taas uudesta tavasta, jonka Mimosa oli huomannut suomalaisille tärkeäksi. Mimosan lempilauluksi oli noussut vanha suomalainen Varpunen jouluaamuna. Mimosa piti laulun sanoista ja surullisesta tunnelmasta, koska laulu kertoi hänen mielestään myös osaksi koti-ikävästä, jota hänkin aina välillä edelleen poti. Pian olisi kuitenkin Joulu, jolloin hänen opettaja-tonttunsa tulisi ja veisi hänet sitten joululomalleen Keniaan. 

Joulukuun 20. 
- No niin Mimosa, sinun tonttuvasa aikasi on päättymässä ja pian palaat myös kotiisi. Oletko ajatellut että vielä olisi jotain mitä haluaisit kuulla suomalaisesta joulusta? Touhukas aloitti eräänä päivänä, kun Jouluun oli enää pari päivää.
- Joululahjoista et ole vielä kertonut, Mimosa vastasi.
- Joululahjat tosiaan. Joululahjoilla on monenlaisia juuria. Toisaalla on annettu uhrilahjoja jumalille ja vainajille, kuten suomalaiset kekrinä tai roomalaiset Saturnalia-juhlissaan. Myös Yulen juhlimiseen on liittynyt uhrilahjat. Toisaalta kristillinen perinne aloittaa joululahjojen jakamisen Itämaan tietäjistä, jotka toivat Jeesus-lapselle kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Sitten Pyhä Nikolaus maksoi nimettömänä kolmelle hartalle nuorelle neidolle näiden myötäjäiset, kuten kerroinkin. Se, että joulupukki tuo lahjoja, on varsin nuori perinne, alkanut vasta 1900-luvulla. Pukin Isosta Kirjasta katsotaan mitä kenellekin annetaan, kilteille lapsille enemmän ja tuhmille lapsille vähemmän. Ihmiset antavat lahjoja myös toinen toisilleen. Joululahjat ovat tärkeä osa lasten Joulua, mutta varsinkin kotitontuista tuntuu siltä että lahjoista on tullut JOulun keskipiste kaiken muun unohtuessa. Jouluhan on rauhoittumisen ja yhdessä olon aikaa. 

Joulukuun 21. 
Kun Jouluun oli enää kolme päivää, kaikki tohina ja kohina Korvatunturilla pysähtyi. Joululahjat oli valmiina pakattuina reissä Pukin lähtöä varten, kaikki oli siivottu ja pajat koristeltu, jouluruoat olivat valmiita, ja koristeet ripustettu tuvan suureen kuuseen.
- Tänään on Tuomaan-päivä, ja vanhan uskomuksen mukaan Joulun pitää olla valmis hyvän Tuomaksen tuoda mukanaan. Meno hiljenee, tontut lähtevät koteihinsa kuka minnekin. Jäljelle jäävät tontut tekevät puhdetöitään Jouluaattoon asti, korjailevat hajonneita työkalujaan, tekevät pieniä lahjoja ilahduttamaan toisiana. Sauna lämmitetään joka päivä ja parrat ja hiusket suitaan kuntoon jo ennen varsinaista joulusaunaa.
Mimosa kuunteli ihmeissään, nyt hänelläkin olisi mahdollisuus päästä saunaan, tulisi lämmin, eikä ainainen kylmä vihmoisi nilkoissa. Mimosa ei ollut tottunut Suomen talviin, vaan paleli alituiseen. Tuomaanpäivänä Mimosa huomasi vihdoin tutun opettajatonttunsa tonttuasemalla, nätissä kangassaan, hiukset letillä, niin kuin aina muullonkin.
- Opettaja, minusta tulee taiteilijatonttu, ja minä palaan tänne heti Joulun jälkeen! Mimosa ryntäsi halaamaan opettajatonttuaan, jota hän oli ikävöinyt kovasti. 

Jouluukun 22. 
Mimosan opettajatonttu, Akasian-Kukka, kuunteli ihmeissään Mimosan tarinoita suomalaisesta Joulusta. Miksi Joulua vietettiin, mitä minkäkin koristeen ja ruoan takana oli. Häntä harmitti ettei hän ollut päässyt itse matkustamaan Korvatunturille joulukuun alussa niin kuin alunperin oli Touhukkaan kanssa edellisenä Jouluna sovittu. Katsellessaan Mimosaa Akasian-Kukka huomasi että tämän iho oli jo alkanut vaalentumaan ja hiukset suoristumaan, Mimosasta tulisi kyllä hyvä tonttu Korvatunturille Joulupukin pajoille. Tontut nimittäin muistuttavat aina niitä ihmisiä joiden lähellä he asuvat, jolloin suomalaisilla tontuilla on vaalea iho, vaaleat hiukset ja siniset silmät, kun taas japanilaiset tontut muistuttivat japanilaisia ja kenialaiset tontut muistuttivat niitä heimoja joiden parissa he elivät. Akasian-Kukka oli kuullut että hänen ystävänsä tonttu Touhukas lähtisi seikkailmaan Joulun jälkeen, ja hän odotti mielenkiinnolla millainen Touhukkaasta tulisi. Vaikka tontut liikkuivta, harvemmin he vaelsivat pidempiä aikoja. 
Illalla oli aika mennä saunaan. Akasian-Kukka ja Mimosa ihmettelivät miten lämmintä yhteen huoneeseen saatiin kovallakin pakkasella ja nauttivat lämmöstä täysin sydämin. Vähän heitä ihmetytti että saunassa oltiin ilman vaatteita, mutta kuten muutkin suomalaiset tavat, he hyväksyivät tämäkin. 

Joulukuun 23. 
Niin kuin kaikki hyvä tässä elämässä, myös Mimosan ja Akasian-Kukan vierailu Korvatunturilla alkoi lähestyä loppuaan. Toki Mimosa palaisi Korvatunturille pian Loppiaisen jälkeen, viimeistään Nuutinpäivänä, jolloin nuuttipukki kiertäisi viemässä Joulun pois. 
Myös Touhukas valmisteli lähtöään. Viherlakki oli valmistunut tontuksi poikkeuksellisen nuorena, vain 250-vuotiaana, ja nyt Touhukas kertoi hänelle viimeisetkin vinkit ja salaisuudet, joita tehtävän hoitaminen vaati. Oli muistettava merkitä Pukin Uuteen Isoon Kirjaan tiedot kaikista ihmisistä, joista kotitontut toivat tietoja, oli muutettava osoitetiedot, porojen tiedot, ja lukemattomat muut asiat joka vuosi. Oli muistettava kysyä uusista ihmisistä, eli vauvoista, ja myös huolehdittava kuolleet pois kirjasta. Touhukas pakkasi vähiä tavaroitaan, tontuilla kun omaisuutta ei juuri kerry, oli Joulupukin antama matkapäiväkirja, muutama puhdas nuttu ja hiippalakki, kampa parran ja hiusten selvittelyyn ja nyssäkkä tavaroiden kuljettamiseksi.
Touhukkaalle tulisi ikävä Korvatunturia, mutta Mimosaa - ja tämän oppimista - seuratessa, Touhukas oli ymmärtänyt miten tärkeää ennakkoluuloton oppiminen oli. Hänestä ei tulisi enää kuritonta ja villiä tonttuvasaa, mutta ehkä hän oppisi uudelleen sen sammumattoman tiedonjanon mikä oli yhteistä kaikille tonttuvasoille. 

Joulukuun 24. 
Vihdoin oli Joulu. Reet oli pakettu ja Joulupukki aloittanut pitkän taipaleensa maailman lasten luo. Tontut saunoivat rauhassa, korjailivat vähän kuusen koristeita, asettelivat pöydillä olevia herkkuvateja hieman parempiin asentoihin. Aamupäivällä, ennen saunaa, tontut olivat vieneet eläimille jouluappeet, ja syöneet itsekin, jälleen kerran Korvatunturin herkullista riisipuuraa. Saunan jälkeen tontut kokoontuivat Korvatunturin isoon saliin ruokailemaan. Ruokaa oli varattu isommallekin joukolle, eikä tonttujen odotuksia petettykään, vaan Korvatunturille tulevat pikavuorot toivat tonttujen joulujuhliin mitä erilaisimpia tonttuja ympäri maailmaa. Jotkut heistä oli Touhukas tavannut edellisenä vuonna, toiset taas tunsivta jonkun joka oli edellisenä vuonna ollut Touhukkaan kutsumana tonttujen juhlassa. Kaikilla oli kuitenkin iloinen ja odottavainen mieli, ja pian Korvatunturin salin täytti iloinen puheen porina kun tontut tutustuivat toisiinsa. Ateriaa syötiin pitkään ja hartaasti, vaivihkaa yksi jos toinenkin tonttu löyhäsi vyötää ja liivinsä pauloja, niin hyvää ruoka oli. Syötyään tontut siirtyivät leikkimään piirileikkejä ja laulamaan joululauluja kuusen ympärille. Pöydille oli katettu erilaisia namusia ja keksejä, joita tontut ohikulkiessaan napostelivat. Joululahjat oli Joulupukki jättänyt kuusen alle, ja sieltä jokainen sai omansa. Vasta aamuyöstä tontut kellahtivat nukkumaan, ja väreilipä monen huulilla hymy ja odotus seuraavasta Joulusta. 

2009/12/23

Jouluun 1 aamu


Toinen Walter on patterilla kuivamassa. Oikeastaan tästä taisi tulla Wilhelm-hiiri. Nyt puuttuisi siis enää se Villard-kissa. =o) Korvat on siis kovasti suuret päähän nähden, joten muistuttaa enemmän hiirtä kuin nallea. Mutta jääköö rotumääritelmä ja nimi saajalleen.  =o)
Esmeraldan lähettämä paketti tuli vihdoin perille, ja kävin sen postista hakemassa tänään. Marmelaadit on melkein jo syötykin, ja vähän piti selailla toista paketin kirjoistakin. Kiitokset vielä kerran!
Ei tunnu Joululta. Ei tuoksu Joululta. Ei näytä Joululta. Ehkä huomenna sitten kun menee porukoille sitä Joulua viettämään.

2009/12/22

Jouluun 2 aamua


Paketti on lähtenyt kohden Kuopiota. Saas nähdä ehtiikö huomiseksi vaiko ei...
Sherwood on edelleen pahasti kesken, voi olla että jää joulun jälkeen annettavaksi, toisaalta, samahan tuo on, Kummipoika viisveisaa siitä kuitenkin. =o) Walter pitänee viimeistellä huomenna.

2009/12/21

Jouluun 3 aamua


KalPa-paitaan löytyi sopivat langat, Floricaa. Nyt vaan pitää sitten laskea silmukat uudelleen, koska suunnittelin että tekisin paidan 7veljeksestä, mutta värivalikoima kun nyt on mitä on...
Sherwood ja Walter ovat edelleen kesken, saas nähdä moneenko joutuu huomenna valvomaan.
Paketti on edelleen Tamperella, tänään tuli kyllä muuta postia, mukaanlukien vahvistus postin kääntämisestä Kajaanista Kuopioon.

2009/12/20

Jouluun 4 aamua


Kävin päivällä kyselemässä postista että miksi ihmeessä se minun joulupaketti on lähetetty Tampereelle, ja postissa sitten selvisi, että kun osoitteenmuutoskirjekuoressa lukee että täytetty ilmoitus tulee jättää jättölaatikkoon vähintään 3vrk ennen muuttoa, se tarkoittaakin että 3vrk lisäksi summaan pitää laskea yksi postituspäivä ja lisäksi uksi rekisteröintipäivä, eli yhteensä viikko. Pitäisiköhän postin vähän korjailla niitä ohjeitaan?
Kummipojan isä kyseli jo eilen että osaisinko neuloa Kummipojalle KalPan paidan ja lupasin sellaisen neuloa kunhan kuviot tuodaan asianmukaisina ruutupiirroksina. Nyt vaan pitäisi sitten löytää jostain juuri oikean väristä keltaista...

2009/12/19

Jouluun 5 aamua


Itellan seikkailut vol. 019856917346587431607562
Eli Joululahjavaihdon paketti oli kyllä käynyt Kuopiossa, mutta lähtenyt sitten Velipojalle toiselle puolelle Suomenniemeä. Muuttoilmoitus ei siis vissiin ole mennyt perille. Taidan alkaa matkimaan B. Virtasta, ja käyttämään "Voihan Itella!"-ilmausta kirosanana. Jospa ne huomenna kirjaisi sen muutoksen sitten koneelle, niin kääntyisi ainakin muu jouluposti tulemaan tänne.

Tänään juhlittiin sitten tätä valmistumista. Mummot ja tädit kävi kahveella porukoitten luona ja Velipojan ja Kälyn kanssa pelattiin Menolippu Eurooppaa useampi erä. Salainen Joulupukki huivi-ryhmästä oli lähettänyt upeat kynsikkäät, joissa on helmiä neulottuna mukaan ja hyvää englantilaista suklaata.

2009/12/18

Jouluun 6 aamua


Ievuskalle, piti ihan käydä katsomassa mitä sieltä Kainarin sivulta löytyi...
Nyt olen siis valmistunut sairaanhoitaja, ja myös kuopiolainen. S*****an savolainenhan olen aina ollut. Muutto meni suht sutjakkaasti, pienessä kämpässä vaan se tavara määrä näyttää ihan hirveältä.

2009/12/17

Jouluun 7 aamua


Viimeistä yötä Kajaanissa. Koti on jo lähes tyhjä, ja ja kaikki äänet ovat paljon selkeämpiä kuin normaalisti. On oudon haikea tunnelma. Olen odottanut että pääsen pois täältä, mutta kun tämä on kuitenkin ollut se oma KOTI kaksi vuotta, ja se edellinen kotikin oli tuossa pihan toisella puolella.
Sain tänään töitä, alustavasti toukokuun alkuun ja siitä sitten jatkoja kesäksi. Katsoo nyt kauanko siellä viihtyy.

2009/12/16

Jouluun 8 aamua


Kävin tänään esittelemässä opinnäytetyöni tilanneelle organisaatiolle. Työ sai kiitosta ja herätti keskustelua, mikä lie oli se tärkein tulos. =o)
Tänään oli myös merkkijuhla, jonka siis tarjosi ammattiyhdistys, ja jossa tarjottiin salaattia ja kakkukahvit. Jotenkin koko viikko on ollut hyvin haikea, kävin palauttamassa viimeiset kirjanstonkirjat, ja tuo meidän lähikirjasto onkin yksi niitä harvoja asioita joita minulle tulee Kajaanista ikävä. Tuttu kirjastontäti tuli onneksi ovella vastaan että ehdin kiittää hyvästä palvelusta, muuten olisi pitänyt mennä huomenna käymään asiakseen vielä uudelleen.
Siivoamista ja pakkaamista riittää edelleen.
Englannista lähetetty paketti oli sitten käännetty uudesta osoitteesta menemään Velipojalle (Velipoika siis asui samassa kämpässä viime syksyyn saakka). Oli aika kummallinen puhelu kun se soitti että "Mulle tuli tänään tällainen kirje..." =o) Kyllähän se Itella osaa ja pystyy.

2009/12/15

Jouluun 9 aamua

Kommentoidaas ensin eilisiin vastauksiin:
Joo, joulumerkillä menee vielä tänään lähetetyt joulutervehdykset, kotimaahan.
Mistä Esmeralda haluaisi kuvia nähdä? Musta se kuvien lisääminen on niin turkasen hankalaa että... saattaahan sitä toki laittaa jos toivotaan. Noita kaulahuiveja en ole kuvannut. Kun kirjotain kuitenkin suhteellisen usein niin blogi on jo tekstitiedostonakin aika iso, joten kuvat vielä lisäisivät sitä, ja monia muita kompaten, tiettyjä blogeja ei viitsi edes avata kun latautuminen vie sen 5-10min. Nimim. Novitan blogi-uudistusta odotellessa.
Sitten tämänpäiväisiin:
Neuloin ihan urakalla 8h koulussa Kummipojan Sherwoodia (ja mainostin sitä useammalle neulojanalulle). Lankana on siis 7veljestä, ja koko paita tulee saumattomana, eli kroppa neulotaan alhaalta ylös ja hihat poimitaan pyöriöistä ja neulotaan alas. Ainoastaan olkasaumat tarttee tehdä. Työ tuntuu edistyvän ihan tuskasen hitaasti, ja 7veikka tuntui ihan hirveän paksulta, vaikka sen pitäisi olla saman paksuista kuin tuon pesukinnas-langan. Saas nähdä mitä kaikkea jää tänä jouluna kesken. Velipoika kun oli vielä sitä mieltä että Ukolle (Äiteen isä) pitäisi tehdä villasukat joululahjaksi... Teki mieli sanoa, että sinäkö ne neulot? Ja perustelu sukille oli se kun annettiin sille viimevuonna joulahjaksi paistinpannu, joten tävä vuonna sitten voidaan antaa jotain halpaa. Ei sillä, en minä laske lahjoihin käytettyjä tunteja, mutta tuli taas sellainen fiilis että onkohan multa jäänyt Velipojan koulutus vähän kesken, Käly kun ei käsitöiden päälle ymmärrä ollenkaan.
Tänään oli vikat koulutunnit. Huomenna on merkkien jako (saadaan sairaanhoitajaliiton sini-valkeat merkit) ja siihen liittyen ammattiliitto tarjoaa sitten ruoan ja luvassa on kuulemma myös stipendejä, saas nähdä tuleeko kohdalle... =o) Torstaina treenataan valmistujaisiin (eli miten sinne korokkeelle kävellään just NIILLÄ kengillä) ja perjantaina on sitten se H-hetki. Mitä noihin kenkiin tulee, niin tänne on luvattu ihan kunnon pakkasta ja ainakin kirkkoon mennään ristikulkueessa, eli talvikengissähän sinne pitää sitten lähteä. Nyt pitää vaan enää päättää mitkä villasukat näyttää parhailta pitkän mustan hameen, valkean kauluspaidan ja sinisen Revontulen kanssa. Kengät on siis mustat nilkkurit, onkohan oikea nimitys nupukki-nahkaa, eivät mitkään hirveän sirot tms, mutta seuraava vaihtoehto on remmisandaalit tai balleriinasandaalit, joihin mahtuu alle ainoastaan todella ohuet sukat, ja minä kun olen tunnettu siitä että pidän käytännöllisiä vaatteita, niin talvikengissähän sitä sitten lähdetään.

2009/12/14

Jouluun 10 aamua


Sain tänään jotain valmiiksikin. Eli Ukille menevä pesukinnas valmistui, samoin tuo muutaman päivän kesken ollut kaulahuivi. Saa nähdä onko pesukinnas edes jotensakin järkevän kokoinen, minulla kun ion niin pienet kädet että hankala miettiä tuota mitotusta. Silmukoita oli 64, puikot 3,5mm ja tein ihan sellaisen nelikulmion, eli en muotillut siitä lapasen näköistä. Väriltään Ukin pesukinnas on tumman sininen ja Mummon luonnon valkoinen, ja siinä on silmukoita 4 vähemmän, ja se on muutamn rivin matalampi. Molemmissa on mukavasti karheutta, joten on varmasti ihan käyttökelpoinen vermes.
Postimaksuista, taas kerran. Tänään ei itseasiassa kauhistuta niinkään se yksittäisen postimerkin hinta, mutta kun tänään lähetin 14 joulutervehdystä ulkomaille, á 80c, ja lisäksi laitoin tänään valmiiksi huomenna postitettaviksi 10 kotimaan joulutervehdystä á 60c, kaksi huivia Eurooppaan á 2,55€, yhden tavallisen kirjeen á 80c ja yhden lankalähetyksen á1,1€, niin kyllähän siitä kertyy. Tuo lankalähetys oli niin lähellä 50g rajaa että laitoin vahingosta viisastuneena seuraavan painorajan mukaan. Kaiken kaikkiaan siis melkein 30€ postikuluihin. Ja veikkaan että ainakin osa juoulukorteista toimitetaan vasta joulun jälkeen, jopa noista kotimaisista, joten siinäpä taas nähdään sitten tämä Itellan palveluiden laatu.

2009/12/13

Jouluun 11 aamua


En jaksanut pakata tänään, vaikka olisi kai pitänyt. Sen sijaan surffailin ja katsoin elämäni ensimmäistä kertaa "Gone with the Wind". Leffaa katsoessa tulin neuloneeksi toista pesukinnasta niin että enää puuttuisi muutama kierros ja taas olisi yksi joululahja valmiina. Pitänee käydä muuton jälkeen hakemassa noi Tuulenviemän kirjat kirjastosta ja lukea, varsinkin se Rhettin näkökantaa kuvaava kirja. =o)

2009/12/12

Jouluun 12 aamua


Langat on pakattuna. Kuusi jätesäkillistä puolillaan lankoja ja kankaita. Täällä alkaa olla niin orvon näköistä kun kirjahyllyt on tyhjillään asumiselta näyttävät tavarat pakattuina laatikoissa.
Päädyin illasta neulomaan tuota eilen tullutta huivia. Teen konttineuletta pinkistä Nalle colorista, kuusi konttia kuudella silmukalla. On vaan äärettömän hidasta neuloa. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. =o)