2009/09/21

Jouluun 64 aamua

Bongasin tänään unelmatyön työpaikkailmoituksen netistä. Nyt arvon että pitäisiköhän sitä paikkaa hakea. Toiveena kun kuitenkin on työnantajan puolelta 1-5 vuoden työkokemus, ja mulla on ööh... hyvällä tuurilla ehkä 7kk mitä voisi siihen laskea. Tai sitten 2kk. Pari päivää ehtii vielä arpoa hakeakko vaiko ei, 3.11. loppuu hakuaika.

Aloitin tänään toisen traveling scarf-kaulahuivini, ensimmäinen on vielä matkallaan ja se alkoi Jengalla, sekä yksinkertaisella pitsineuleella. Tämän toisen aloitin 7veikka Raidalla, sellaisella sinisellä. Tein talvi 2008-lehden ohjeella konttineuletta tasona (on muuten ihan uusi tuttavuus siinä muodossa). Paremmin olisi ehkä sopinut joko yksivärinen tai sitten lyhyemmällä välilä vaihtuva lanka, mutta ihan kiva on tuokin alku. Sitten vaan taas jännittämään postin suhteen, että milloin on huivin tekele missäkin.

2009/09/07

108 aamua Jouluun

Vein vauvansetin tänään uudelle omistajalleen ja kirjastotäti oli hyvi otettu lahjasta. Hän tarjoutui jopa maksamaan langat, mutta sanoin ettei missään nimessä. Olen aina ollut sillä linjalla että jos neulon jotain pyytämättä niin se on lahja, ja lahjojenhan on tarkoitus olla ilmaisia.
Sain ajan terveyskeskukseen huomiselle, onneksi. Jospa olisi niin mukava lääkäri että uskoisi ensimmäisellä yrittämällä poskionteloiden kunnon ja määräisi siihen antibiootit. Olen hyvää vauhtia tulossa hulluksi tämän flunssa kanssa. Eikä tilannetta auta tietenkään se että välillä on pakko käydä ulkona ja autottomana se tarkoittaa aika pitkälti polkupyöräilyä kauppaan ja kouluun. Ja pyöräilyhän tekee flunssalle todella hyvää... 

2009/09/06

109 aamua Jouluun

En oikeastaan jaksaisi kirjoittaa. Ei huvita.
Päivä on mennyt neuloessa ja itseä parannellessa. Taidan joutua soittamaan aamulla hoitajalle jos saisin lääkäriajan, veikkaan että poskionteloissa on tulehdus, ja viimeksi kun sellainen oli niin sen hoitamiseen meni lähes koko vuosi.
Vauvan setti valmistui viimein. Setissä on takki, haalari, hattu, sukat ja neulottu Henri-nalle. Nyt ne ovat sitten pakastimessa, jos vaikka flunssapöpöt kuolisivat sinne. Setti on ihan hyvän näköinen, kunhan ei vaan katso liian läheltä.



Sain myös vihdoin ja viimein supistettua varastoakin suurella 278g:lla, johon kuuluu siis setti, Henri ja matkustavan huivin osa.
Henri oli ihan mukava neuloa, vaikka pidän edelleen enemmän virkatuista aminekoista.
Kissoja (amineko) on siis liikenteessä kaksi, ensimmäinen (Lempi) Etelä-Suomessa ja toinen (Kimi) Kainuussa. Saas nähdä mihin kolmas lähtee. 

2009/09/05

110 aamua Jouluun

Kirjat vastaan elokuvat.
Monet ovat sitä mieltä että kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta onko se todella poikkeukseton sääntö?
Ihailen suuresti Taru sormusten herrasta-elokuvaa, kirjasta en juuri välitä. Ehkä se johtuu siitä että näin elokuva ennen kirjan lukemista, ja oman mielikuvan muodostamisen sijaan kirjaa lukiessani näen jonkun muun mielikuvan tarinasta. Olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja, mutta kirjassa olen vasta Kahden tornin puolessa välissä. Näin tapahtui myös Narnian tarinoiden kanssa, mutta kirjan luettuani olen sitä mieltä että se on paljon parempi. Sama koskee lukemattomia muita elokuvia ja tv-sarjoja. Sitten taas, Jane Austenin hahmot ovat loistavia, mutta hänen kirjoistaan en pidä (tai ehkä en pidä niiden kääntäjästä). Ehkä syy miksi pidämme toisista tarinoista enemmän kirjoina ja toisista elokuvina onkin näyttelemisessä? Jos näyttelijä on hyvä ja pystyy ilmaisemaan tunteensa työssään se on paljon kuvaavampaa kuin kirjailijan käyttämät kymmenet sivut.
Yksi lempinäyttelijöistäni on britti, Damian Lewis. Olen nähnyt hänet kolmessa hyvin erilaisessa roolissa, Taistelutovereissa hän oli hymyilevä ammattitaitoinen upseeri, Forsyten tarussa kateellinen ja katkera yläluokkainen lakimies ja Life'ssä kostonsa ajama poliisi. Epäilemättä hänen paras suorituksensa on Soames Forsyte, jonka roolissa hän kulmakarvaa kohottamalla ilmaisee tunteensa yleisölle sanomatta sanaakaan. Ehkä hänen kaltaisensa näyttelijät tekevät joskus elokuvista kirjallisia esikuviaan parempia.
Lisätäkseni, kirjojen lukeminen on mielestäni aina elokuvaa parempi vaihtoehto, mutta lukiessa on hankala neuloa. =o) 

2009/09/04

111 aamua Jouluun

Aamulla heräsin kurkku kipeänä, ja koulussa nenä alkoi vuotaa. Kotona huomasin että sen lisäksi minulla on vähän kuumetta. Olenko onnistunut hankkimaan pelätyn Inluenssa A(H1N1)-viruksen, joka paremmin sikainfluenssana tunnetaan?
En usko. Opinnäytetyöni aineiston keruu tapahtui ympäristössä, josta oletinkin saavani kausiflunssan. Mutta mitä jos se onkin possuflunssa? Virus on tarttuva jopa kymmenen päivää ennen ensimmäisiä oireita, mikä tarkoittaa että sitten viime tiistain olen saattanut tartuttaa ainakin kaksi raskaana olevaa naista, lapsia ja lukemattomia muita. Entä jos se onkin possuflunssaa? Miten voin tietää varmaksi että se on vain tavallinen kausiflunssa, niin kuin oireet kertovat? Haluanko kieltää totuuden, vai onko epäluuloisuuteni takana se että possuflunssasta on tehty syksyn suurin mörkö suhteellisen pienin perustein?
Minulla on ihan tavallinen kausiflunssa. Kuitenkin, ihmiset katsoivat kaupassa kieroon kun niistin nenääni, ja siksi pelkäänkin että ennen kuin olemme Joulussa sikainfluenssa on saanut noitavainon omaisia piirteitä. 

2009/09/03

112 aamua Jouluun

Viimeaikoina olen katsonut paljon espanjalaissuosikkia, "Los Serrano" "Serranon perhe". Kuten nimikin sanoo, se kertoo perheestä, Serrano-Capdevillan uusioperheestä ja heidän ystävistään ja sukulaisistaan. Kolmen kopla ystäviä, neljä entistä koulutoveria, kaksi pariskuntaa, vanhempia, kahdet lapset, rakastamista, välittämistä ja kasvamista.
Serranon perhe on ihanan viaton tv-sarja. Vaikka joka jaksossa on jokin elämää suurempi ongelma, jonka "arvon naiset" ja "miehiset pedot" totta kai ratkaisevat ihan eri tavalla, mikä sitten johtaa uusiin ongelmiin, niin kuitenkin kaikki voivat luottaa siihen että perhe ja ystävät ovat tukemassa.
Kun vertaan sarjaa muihin perheen ympärille sijoittuviin sarjoihin, niistä löytyy petollisuutta, pettämistä, jne, jne. Sellaisten sarjojen katsominen ei saa ketään paremmalle tuulelle, vaan se antaa ymmärtää että niissä näkyvä käytös on täysin hyväksyttävää jollain kulmalla maailmaa. Ehkä seksi todella myy perhettä paremmin, mutta saako se kenetkään paremmalle tuulelle? Viihdyttääkö se? Sillä eikö juuri se ole television tarkoitus, viihdyttää?
En pysty edes kuvittelemaan että katsoisin "Kauniita ja rohkeita" tai "Tunteita ja tuoksuja" DVD:ltä, niin kuin katson Serranon perhettä, Emmerdalea ehkä, mutta siinä se on. Onko aika ajanut saippuasarjojen ohi, vai onko niitä katsova sukupolvi vaan vanhennut?
Isoäitini rakastaa Serranon perhettä, niin myös Äitini. Puhumme sarjasta usein, varsinkin jos ei ole mitään tärkeämpää. Sarja saa meidät nauramaan. Se saa meidät myös olemaan kiitollisia siitä etteivät suomalaiset miehet ole kuin Serranon miehet. Sarja ylittää sukupolvien rajat, tehden meistä tasavertaisia, faneja. 

2009/09/02

113 aamua Jouluun

Päivän sana on opinnäytetyö.
Olen tehnyt opinnäytetyötäni vaihtelevalla kiinnostuksella viime kuukaudet, ja tämän viikon olen kerännyt aineistoa. Viisi paikkaa, viisi ryhmää, kaksi onnistunutta kyselyä, yhdessä liian vähän ihmisiä, yhdessä väärin ymmärretyt ohjeet, ja yhdessä katkos tiedonkulussa. Ja vaikka kaikki vaaditut 150 vastausta ovatkin nyt kasassa, en osaa pitää tätä menestyksenä.
Aiheeni on kiinnostava, ja ilmeisen tarvittu, sillä katsoin muutamia vastauksia, ja jotkut eivät tienneet ihan perusasioitakaan. Tutkin siis opinnäytetyössäni varsin yleisiä asioita terveellisyydestä ja terveydenhuollosta, kyselyni täydet pisteet on 40, ja keskiarvon veikkaan liikkuvan 20 tienoilla. Tämä tilanne ei huolestuta yksin minua, vaan myös niitä ihmisiä jotka tutkimuksen tilasivat.
Koehenkilöt ovat kaikki nuoria miehiä, ja osa heistä ei tiedä neljää sukupuolitautia tai tupakoinnin yleisempiä haittoja. Siltikin monet heistä ajattelevat ettei heille tarvitse opettaa mitään näistä aihesta, tätähän on käsitelty ala-asteelta lähtien.
Vastauksia lukiessani en ihmettele enää yhtään sitä että vaikka meillä on Euroopan terveimmät lapset, meillä on myös Euroopan sairain ihmisryhmä, keski-ikäiset miehet. Toivottavasti yhteiskuntamme ei ole heräänyt liian myöhään tehdäkseen asialle jotain 

2009/09/01

114 aamua Jouluun

Jouluun on aikaa vielä melkein neljä kuukautta. Tiedän että jotkut vihaavat sitä että kauppojen joulumyynti alkaa aina vaan aikaisemmin, enkä pidä siitä erityisemmin itsekkään. Syyskuun 7. alkoi joulumyynti ainakin Saksassa vuonna 2006, ja minusta se on liian aikaisin. Neulojalle sen sijaan neljä kuukautta on hyvinkin liian lyhyt aika.
Tänä vuonna päätin että neulon vain Kummipojalle Sherwood-villapaidan ja sukkia ja lapasia hänelle, ja hänen veljelleen. Itse asiassa, minulla on vielä yksi viimejouluinenkin joululahja kesken.
Aloitin tänään uuden uran roskis-dyykkarina. Joku naapuri oli heittänyt vanhoja Suuri Käsityö-lehtiä paperinkeräykseen ja minä poimin ne sieltä sitten ylös... Jouluisia lehtiä molemmat, eikä minulla vielä ole ennestään kumpaakaan. Toisaalta muuten minulla onkin käsityölehtiä ja kirjoja enemmän kuin tarvitsisinkaan, mutta se ei valitettavasti estä minua ostamasta uusia.
Varaston supistaminen ei ole oikein onnistunut odotetusti... Maxissa oli Nallea tarjouksessa kolme kerää kympillä, ja kun normaalihinta on 3,90€/kerä, niin pakkohan niitä oli ostaa. Tästä johtuen olen plussalla 1350g ja miinuksella vain 8g.
Posti toi tänään ensimmäisen matkustavan huivin, ja siihen neulottavin muutamaan riviin kului alle puoli tuntia aikaa, ja nyt se jo odottaan uudelleen lähetystä ensi perjantaina. Juuri tähän kaulahuiviin onnistuin käyttämään nuo miinustetut 8g lilaa Bambua.