2009/08/28

Varaston supistukset

Neulomossa päätimme yhteistuumin supistaa varastojamme. Minun lähtötilanteenani on noin 25kg ja tavoitteena 20kg, ja aikaa on marraskuun loppuun. Säännöt ovat yksikertaiset kuluta enemmän lankaa kuin hankit sitä. Kaikki keskeneräiset ja valmistumattomat lasketaan mukaan, kunhan ne tulevat käyttövalmiiksi tempauksen aikana.
Ja miten minä aloitankaan supistamisen? Neuloin pari kauluria ja tilkkua tilkkupeittoni ja päättelin yhden huivin juuri ennen tempauksen alkamista. Ei siis keskeneräisiä tai valmistumattomia. Jouduin aloittamaan uusia töitä, Revontuli-huivin Vironvillasta ja vauvansetin kirjastotädille. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut hyvin vaativainen asiakas paikallisessa kirjastossa, ja ajattelin että olisi kiva tehdä jotain pientä kiitokseksi, ja eilen huomasinkin että kirjastotätihän on raskaana (ja saa jouluvauvan), joten ajattelin että vauvalle neulominen on ihan hyvä idea. Teen takin ja lappuhaalarit luonnonvalkeasta Nallesta, ja takin resorit on vaaleanpunaista ja housujen vaaleansinistä. Takkiin tulee vaaleansininen nallenpää ja haalareihin vaaleanpunainen. Sukat, myssy ja lapaset joihin sitten molemmilla lisäväreillä joitain raitoja. Kuvia sitten kun on jotain valmista. =o)
Tein tänään ensimmäiset silmukkamerkkini. Viisi itselleni kokeiltaviksi ja viisi eräälle ystävälle kokeiltaviksi ja arvioitaviksi. 
Käytin kiinnittämiseen korvisten koukkuja, ja siksi niitä nyt testataan, jotta näkisin onko se hyvä ratkaisu.


2009/08/26

Mitä jos unelman eläminen ei olekaan sen arvoista?

Muutin tänne parisen vuotta sitten, ja sain ensimmäisen oman kodin, vuokratun tosin, mutta kodin vain itseäni varten.
Hiljalleen olen alkanut miettimään olenko sittenkään kotiutunut tänne? En ole saanut ystäviä, kavereita toki harrastuksista ja koulusta, muttei oikeastaan ketään sellaista jolle soittaa jos on ongelmia. Tiedän mistä löytää mitänkin, mutta silti tunnen itseni kaupungissa ulkopuoliseksi. Minusta on mukava palata vanhaan kotikaupunkiin, tottakai koska siellä on ystäviä ja perhettä, mutta myös siksi että se on edelleen minun kotikaupunkini.
Ennen kuin muutin tänne, työskentelin ulkomailla, kahdestikkin itseasiassa, mikä osoittautui pettymykseksi. Palasin molemmilta reissulta suunniteltua aiemmin asumaan vanhempieni luo. Älkää käsittäkö minua väärin, tulen äitini kanssa hyvin toimeen, kunhan emme asu saman katon alla. Voitte siis uskoa että olin onnelinen saatuani oman kodin. Mutta kun... lopultakaan ei ole niin kiva asua kaupungissa jossa ei ole ystäviä, minkäänlaista sosiaalista elämää, ja jota ei tunne kodikseen.
Rakastan kotiani, huoneita seinien sisäpuolella, mutta ei ole kovin kivaa viettää kaikkea aikaa niiden seinien sisällä, jos koulua ei lasketa. Ehkä täällä asuminen ei ole niin hirveän hyvä ratkaisu, vaikka toisaalta, en ole ihan varma onko paluumuuttokaan järkevää. 

2009/08/20

Paluu neulomiseen

Kesä on jo lähes ohi, ja minusta tuntuu etten ole neulonut koko kesänä oikeastaan mitään. Se nyt ei varsinaisesti pidä paikaansa, lopetinhan Kevätpäiväntasausyllätyshuivin kesäkuun lopulla, neuloin puolikaan sukkaa, ennen kuin huomasin etten haluakaan neuloa sitä ja purin sen, aloittaakseni Oak Leaf-sukat, jotka ovat edelleen alkutekijöissään.
Pääsin eilen vihdoin ja viimein takaisin kotiin kesätyökaupungista ja Helsingin reissulta. Reissu olikin menestys, löysin 23 kerää lankaa ja kaksi käsityökirjaa. Suomenlinnassa vietetty päivä oli todella upea, ja oli myös erittäin mukava tavata ystävä josta kirjoitinkin aiemmassa viestissä. Vaikka edellisestä tapaamisestamme oli kulunutkin yli kaksi vuotta, se ei tuntunut siltä. Pelasimme lukemattomia eriä lautapelejä, Triviali Pursuittia, Scotland Yardia ja Menolippua. On sääli että me asumme niin kaukana toisistamme.


Lokakuusta 2007 lähtien olen neulonut itselleni tilkkupeittoa. Paloja on tällä hetkellä 78. Yhden palan koko on 20x20 cm. Eilen neuloin palan 78, ja sen jämälangasta tein pipon Kummipojan serkkutytölle.Viime talvena tein Kummipojalle samanlaisen pipon vaalean sinisestä Karusellista. Ohje on Novitan Muksuexrtasta, ja se on suunniteltu Mambolle. Mielestäni, se ehkä kuitenkin sopii paremmin Karusellille.

Odotan innolla ensimmäiseen Matkustava huivi-ryhmään osallistumista, ja olenkin jo neulonut aloituspalani ja mielelläni sen jo postittaisinkin. En tiedä saako huivista laittaa kuvia vielä tässä vaiheessa, joten kuvat tulevat sitten perässä.
Kuten viimekin vuonna, Nurkan joululaskenta alkaa tänä vuonna 1.9. 

2009/08/14

Laaja kuva on taas kadoksissa

Lopetin tänään kesätyöni ja arvionnista löytyivät tutut haamut, huonot ihmissuhdetaidot, väärä äänenkäyttö, motivaation muutokset (ja puutokset).
Sitten tulivat yllätykset. Sijaisena en saisi vastata puhelimeen, vaikka jo ensimmäisenä päivänä sain useita kehotuksia vastata puhelimeen, vaikken siitä missään nimessä pitänytkään. Ehdinkin jo melkein unohtaa millaista on tehdä työtä naisvaltaisessa työpaikassa, missä mitään ei voi sanoa päin naamaa, vaan kaikki tulee selän takaa. Jopa se että pystyn antamaan palautetta on huono asia, joten huomaankin kysyväni itseltäni jälleen kerran opiskelenko itselleni aivan väärää ammattia, sillä miten ihmeessä voin olla tyytyväinen työhöni jos en edes siedä työtäni, koska en ole riittävän nöyrä.
Viime kesänä eräs ohjaajani sanoi että sairaanhoitajan tulee olla nöyrä. Ei siis ihme että olemme palkkakuopassa, työsuhde-edut ovat vähäisiä eikä alalle ole tulijoita. Kuitenkin suurinosa sairaanhoitajista on korkeasti koulutettuja ammattilaisia, en väitä olevani yksi heistä -ainakaan vielä- mutta silti on edelleen niitä hoitajia jotka palvovat maata lääkärin jalkojen alla, ja ovat sitä mieltä että kaikkien sairaanhoitajien tulisi olla "sisar hento-valkoisia". 

2009/08/12

Onko ystävyydelle ikärajaa?

Koulutyttönä minusta oli ihana saada kirjeitä kirjeystäviltä ympäri maata, tai vielä parempaa, jostain ulkomailta. Ehkä se johtui iästä, mutta kesällä hankitut kirjekaverit hiljenivät yleensä muutaman kirjeen jälkeen. Hiljattain eksyin yhteen nettiryhmään, jossa etsitään kirjeystäviä eripuolilta maailmaa. Sain omaan ilmoitukseeni kymmenkunta vastausta, kaksi kolmannesta ikäisiltäni naisilta ja viimeisen kolmanneksen naisilta jotka ovat iältään lähempänä isoäitiäni.
Saamme kuulla koko ajan että ikä on vain numero, ikä on mielentila, ja että ihminen on vain niin vanha kuin tuntee olevansa. Kuitenkin, kaikki vanhemmat naiset kysyivät, eikö minua häiritse kirjoittaa heidän ikäisilleen. Eikö sen pitäisi enemmin olla niin, ettäminä kysyisin heiltä, eikö heitä häiritse kirjoittaa näin nuorelle? Onko ikä tärkeämpi kuin pitkä lista yhteisiä kiinnostuksen kohteita?
Onko ikä lopultakaan kovin tärkeä? Tottakai on olemassa vuosia joilla on merkitystä, 7-vuotiaana mennään kouluun, 15-vuotiaana saa ajaa mopolla, 18-vuotiaana saa ajaa autolla, ostaa alkoholia ja tupakkaa, mennä naimisiin ja äänestää ja ties mitä muuta. 45-vuotiaana joutuu todistamaan näkönsä saadakseen pitää ajokorttinsa, 63-vuotiaana jäädään eläkkeelle ja niin edelleen. Ehkä kuitenkaan ei ole paras ratkaisu mennä naimisiin itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman ihmisen kanssa. Mutta onko ystävyydelle ikärajoja?
Pidän ystävinäni ihmisiä jotka ovat kolme- tai neljäkymmentä vuotta minua vanhempia. Kuitenkin he ovat ystäviä. Ehkä heidän kanssaan puhutaan vähän eri asiosta kuin ikäisteni ystävien kanssa, mutta silti he ovat ystäviä. Aiemmin sukupolven ylittävät ystävyydet olivat varmaan yleisempiä kun tädit ja sedät, isotädit ja isosedät olivat osa perheen arkea. Ehkä sukupolvi-rajat ylittävät ystävyydet hyödyttävät molempia, ne opettavat elämää ja elämistä, mutta ennen kaikkea ne opettavat toisenlaisen näkökannan katsoa maailmaa, ja se on jotain joka rikastuttaa elämää. 

2009/08/05

Olenko tehnyt jotain väärin?

Vietin viimeksi kesälomaa ollessani lukiossa. Nyt sain yllättäen tietää että saan kuin saankin tänä kesänä kaksi viikkoa lomaa, ja kun sain vielä oikein palkaakin, minulla on jopa varaa tehdä kesälomareissu. Luonnollinen kohde olikin Helsinki, ja eräs ystävä lupasi että voin yöpyä hänen luonaan. En ole tavannut tätä ystävää pariin vuoteen, joten itse reissun lisäksi odotan kovasti myös hänen tapaamistaan.
Tapasin tänään isoäitini ja kerroin hänelle että olen menossa käymään Helsingissä, ja että ystävä on luvannut majoittaa minut luokseen. Koska isoäitini on utelias, hän jatkoi kyselemistä tästä ystävästä, vaikka tietää että pidän asiani mielummin ominani. En halunnut valehdella hänelle, ja lopulta myönsin että ystäväni on mies. Seuraavaksi isoäiti kysyi seurustelenko hänen kanssaan, vaikka hän tietää vallan hyvin etten ole seurustellut kenenkään kanssa pitkään aikaan. Toisaalta, isoäitini luulee joka kerta kun mainitsen jonkun miespuolisen ystävän, että tämä ystä on muutakin kuin ystävä. Naiset ja miehethän eivät voi olla ystäviä keskenään.
Minä tiedän että ystävä jonka tapaan Helsingissä on ystävä, ei enempää eikä vähempää. Mitä siitä vaikka olisikin. Silti minusta tuntuu että teen jotain väärin ja tunnen siitä syyllisyyttä. Ja lopultakaan, eihän asia kuulu isoäidilleni, sillä kyseessähän on minun elämäni, ja ehkä on ensisijaisesti minun asiani kuinka haluan elämäni elää. Jos isoäitini saisi päättää, minulla ei olisi elämää kotini seinien ulkopuolella. 

2009/08/02

Kuinka paljon lankaa on liian paljon lankaa?

Avasin taannoin lankakaappini oven, ja järkytyin siitä kuinka paljon kaapissa onkaan lankaa ja kankaita, sekä muita käsityötarvikkeita. Virallinen linjani on, että kaiken kaikkiaan käsityömateriaalia on 165 litraa, mutta toden sanoakseni, se raja on kaukana takana päin. Tokihan minulla on kaapissa 11 15l vetoista säilytyslaatikkoa, mutta entä kaikki ne pussukat, tai muut laatikot toisissa kaapeissa?
Ostan lankaa yleensä kerän tai kaksi kerrallaan, jopa villapuseroihin ja hartiahuiveihin. En siis koskaan ole oiken katsonut kunnolla paljonko lankaa on kertynyt. Milloin hätäapuvarastosta tulee pakkomielle, milloin järkevä varasto muuttuu liian suureksi? Ehkä se ei olekaan pelkkä vitsi että on olemassa lankaholisteja, vaan siinä piilee totuuden siemen, eikä edes kovin syvällä. Ehkä ostamme lankaa enemmän sen mielikuvan takia, siitä miltä lanka näyttäisi puserona, sukkaparina tai hartiahuivina. Ehkä lanka onkin nykyään enemmänkin keräilyn kohde kun materiaali käsitöille?
Joidenkin neulojien mielestä lankaa on silloin sopivasti kun voi poimia minkä tahansa eteensä tulleen kivan ohjeen ja käydä hakemassa siihen sopivan langan varastostaan. Mutta, onko todella olemassa raja jolloin lankaa on liian paljon? Muodissa tuulet vaihtuvat kahdesti vuodessa, niin tapahtuu käytännössä myös langoissa, puhumattakaan lempiväriemme muutoksista. Se mikä nyt on kiva ja mieluisa, sekä muodin mukainen ei välttämättä olekaan sitä enää kohta. Mitä tapahtuu kaikille niille vanhoilla, muodista pois joutuneille langoille, jotka olemme haalineet varastoihimme odottamaan puikoille pääsyä? Pelkäämmekö me, neulootikot, todellakin sitä että lanka pääsisi tästä maailmasta loppumaan?
Heinäkuun alussa ostin ensimmäistä kertaa elämässäni kerralla yli kymmenen kerää lankaa. Lanka oli yhtä suosikkiani, jota valmistaja päätti mennä muuttelemaan. Päätin siis ostaa lankaa varastoon riittävästi jotta voin neuloa siitä mitä mieleen nyt tuleekin. Tämän hankinnan voin vielä perustellakin itselleni, mutta entä kaikki ne yksittäiset kerät jotka olen tullut hankkineeksi, vain nähdäkseni miten ne käyttäytyvät puikoilla. Onko kyse enemmän neulomisesta vai omistamisesta, siitä että kaikilla muillakin on?