2009/02/25

Helmikuun hullutukset osa 5

Kilpparin osat ovat nyt valmiina (ja pääteltyinä) odottamassa siirtoa Kuopioon kokoamista ja täyttämistä varten. Lankaa meni seuraavasti:
- keltaista 5 kerää + nöttönen (jäi pienempi nöttönen joka menee yhdistämiseen) kilpeen ja mahaan
- vihreää 4 kerää kilpeen, päähän, häntään ja jalkoihin vajaa pari kierrosta
- ruskeaa 3 kerää jalkoihin (jäi nöttönen yhdistämiseen)
- sinistä 3 kerää jalkoihin
=15 kerää = 1500g/1500m, (tai no, ei ihan koska tein jokaista väriä myös tilkun peittooni)
Kilven halkaisija on 70cm, jalan pituus 32cm, eli ehkä ymmärtänette miksi kokoan ja täytän kilpparin mielummin Kuopiossa, missä sen saaja asuu (ja jossa sen voi kuljettaa saajalleen autolla), kuin että täyttäisin ja kokoaisin sen kotona ja kuljettaisin sitten kokonaisena junassa (ja kävellen juna-asemalle) Vanua menee varmaan ihan kiitettävästi, ja veikkaan että jodun laittamaan vanut jonkinlaisilla pusseissa kilpparin sisälle, sillä virkkaus on sen verran löyhää että luulen vaunun tursuavan turhan helposti pois kilpparin sisältä. Pitää nyt katsoa mitä siihen keksii (ja kuunnella Äiteen hyvät ja "hyvät" vinkit).
Aloitin myös Kummipojan synttäripaidan. Teen viime kevään lehden ohjeen mukaan, Spektri Plussasta. Värinä on Tädin valinnan mukaan vihreä (Täti osti langat alennukset paitaan ja minä ostin Kummipojalle collarihousut ja vaihdoimme sitten päikseen). Sain selän eilen valmiiksi ja aloitin jo vähän etukappalettakin.

Ensimmäinen ristipistokoira on ihan valmis ja toista aloitettu muutamalla pistolla. Veikkaan että lahja valmistuu sopivasti ensi jouluksi (tai joskus lokakuussa). Epätoivoista suorastaan.

2009/02/19

Helmikuun hullutukset osa 4

Kilpparin kolmas jalka on menossa, enää yksi siis jälkellä ja kilpparin täyttäminen ja kokoaminen. 1200g mennyt ja kolmatta kerää vielä jäljellä. Voitte siis päätellä että siitä tulee ISO.
Tänään oli ehkä käsitöitä enemmän tarkoitus kirjoittaa juuri loppuneesta tv-dokumentista "Hymyilinkö minä?" Dokkarissa israelilaiset naisressut kertoivat varusmiespalveluksestaan, siitä miten inhimillisyys unohtuu ja toisaalta miten reserviin, normaaliin elämään palaaminen onnistuu. Miten kiitolliseksi tulinkaan taas kerran että saamme asua maassa jossa meillä on rauha ja että vaikka olen armeijassa palvellut, ja kuulun reserviin niin tiedän, etten kovinkaan todennäköisesti ikinä joudu pohtimaan niitä samoja asioita joita ikäiseni, tai vielä minua nuoremmatkin naiset ohjelmassa pohtivat. Ohjelman naiset näyttivät viisitoistakesäisiltä ja kukin pohti sitä että heidän kätensä olivat veressä ja miten sen veren voisi pestä pois, niin että elämä voisi jatkua?  (Aihehan on täysin sopiva käsityöblogiin...) Veikaan että dokkari näkyy Areenalla, kannattaa katsoa. Herättää ajattelemaan, ehkä liikaakin.
Kaupassa tuli tänään erittäin iloinen yllätys vastaan. Farkkuja ostaessa huomasin että mahdun taas kokoa pienempiin farkkuihin. Jee! Pitäisiköhän käydä vaakalla ja katsoa onko painokin pudonnut vai oliko tää vaan joku hairahdus... Onnistuin samalla välttämään houkutuksen uuden Karusellin ostamisesta, vaikka uudet värit aivan ihania ovatkin. Olisi tehnyt mieli ostaa kolmea väriä tuohon tilkkupeittoon, mutta olisi ollut aika hankala sitten keksiä loppukerille käyttöä, yhdestä Karuselli-kerästä kun tulee 4 isoa ja 3 pientä tilkkua, ja yhden ison olisin vain tehnyt.
Pitäisi ruveta piirtämään uutta palmikko-mallia. Yhdessä pelissä on hienoja keltti-symboleja ja ajattelin kokeilla miten sellaisen muuttaminen palmikoksi onnistuu. Lähinnä pohdituttaa se että siihen pitäisi saada vaakaviivoja, jotka ainakin Lavond mainitsee Viikinkineuleissa vaikeimmaksi toteuttaa, niin kuin se on ollut vaikein toteuttaa myös puuhun kaiverrettaessa. Tuosta työnalla olevasta symbolista saisi nätin vaikka villapaitaan tai sitten pienenä sukan varteen.

Edelliseen osaan palatakseni ja kommenteihin vastatakseni: Lähetin sähköpostia, saa nähdä vastaako (tai onko osoite enää voimassakaan...).

2009/02/16

Helmikuun hullutukset osa 3

Taisi tuosta halauksesta olla sittenkin ennakoitua enemmän päänvaivaa. Viikon olen yrittänyt kirjoittaa sitä itsestäni ulos, turhaan ja alan lopulta taipua siihen että kai minun pitää sitten tehdäkin asialle jotain. Neulominen kärsii jos tällaisia viikkoja tulee enemmänkin. Tiistaina pitääkseni ajatukset kiireisinä siivosin (siivoan vain kun vieraita tulossa), keskiviikkona katsoin nollaus-leffoja, torstai meni onneksi kokonaan koulussa ja viikonloppu ensiapu-hommissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ole pystynyt kirjoittamaan ajatuksiani pois, jotta voisin käsitellä niitä oikein.
Kilpparin eka jalka valmistui vasta eilen, toista aloitin nimeksi asti. Kilppari-Mamboista tein myös tilkkuja peittooni, yhden kutakin väriä. Jalasta tuli tosi iso, eikä edes lähellekkään ohjeenmukainen, mutta kun oli käyttään vaan 1½kerää lankaa/jalka. Jotenkin tuntuu että tuo virkkaaminen vie enemmän lankaa kuin neulominen. Tai sitten se vaan johtuu tuosta "paksu lanka - paksu(t) puikot/koukku, äkkiä valmista"-jutusta.

Neulojan on häpeällistä melkein myöntää, jouduin käymään ostamassa itselleni hanskat. Ostin tosin nahkahanskat, en mitään kaupan lapasia, mutta kai sitä siltikin pitäisi saada tehtyä itselleen riittävän lämpimät lapaset ettei tarvitsisi tuollaiseen rahaa laittaa. Ovat onneksi hyvät hanskat, edelliset samanlaiset käytin loppuun juurikin samana päivänä kun kävin uudet ostamassa.

2009/02/08

Helmikuun hullutukset osa 2 (Joulun 2009 lahjat aloitettu)

Viikonloppu pyörähti iloisesti vapaaehtoishommissa, ja kuulosti siltä että ensi viikonloppukin menee siellä. Eilen tapasin noissa yhteyksissä sitten yhden tutun, jonka olen viimeksi tavannut kolme vuotta sitten, ja tosiaan henkilö on tuttu, nimeltä, naamalta ja ammatilta, eli ei siis edes tuttava. Hän tuli sitten jututtamaan minua (en uskonut hänen minua tuntevan vai vielä vähemmän osaavan yhdistää mistä tuntee, jos tuntee), ja tosiaan antoi ymmärtää että tuntee ja tietää kuka olen ja mistä minut tuntee. Ja halasi sitten vielä. Tämä on minun maailmassani hyvin harvinaista. Sama toistui sitten vielä kertaalleen illan aikana ja nyt sitten olenkin ihan ihmeissäni. Hän kun ei ole mitenkään vastenmielinen tai mitään, oikeastaan ihan päinvastoin. Mutta toisaalta koska hän oli humalassa niin luulen että aika pitkälti koko homma johtui alkoholin vaikutuksesta. Tätä kun vatvoo riittävän pitkään niin tulee hulluksi. Onneksi miehet eivät yleensä onnistu rikkomaan mielenrauhaani paria päivää pidemmältä ajalta. (Tähän tekisi mieli laittaa muutama kirosana miehiin liittyen)
Kilpparin häntä ja pää valmistuivat tänään. Siitä tulee ihan valtava. Mamboa on nyt mennyt melkein 9 kerää, eli 900g ja jalat on vielä tekemättä. Kahdesta jalasta tulee ruskea ja kahdesta sininen ja kaikkiin tulee yläreunaan pari kierrosta sitten vihreällä.
Sain lahjotuksen tilkkupeittooni. Chrippe kyseli olisiko minulla käyttöä nöttöselle punaista Mamboa ja miksikäs ei kun pitäisi olla riittävän iso nöttönen yhdeksi tilkuksi. Minulla kun noita punaisia lankoja ei liiemmalti ole... Tein tänään tuosta vihreästä jo tilkun, ajattelin että teen sen ensin niin voin jättää sitten lopun vihreän niihin jalkoihin ja yhdestä kerästä kun ei kuitenkaan ole muutamaa kierrosta enempää niin mielummin sitten peittoon, on nimittäin ihanan värinen tuo vanha vihreä Mambo.
Eilen ehdin aloittelemaan sukanvarsia. Teen konttivartta lilalla ja vaalean violetilla/pinkillä Nalle(Colori)lla. Kahdeksan konttia kolmosen puikoilla ja veikkaan että menevät joko Kälylle tai Tädille. Varmaan ensijouluna. Ensimmäinen joululahja siis puikoilla vaikka entisetkään eivät ole vielä valmiita... Kai se näinkin käy.
Olin eilen elokuvissa ja näytöksenä oli kiinalainen filmi jossa päähenkilö neuloi yhdessä kohtauksessa. Tämä tapahtui näyttämöllä ja neulominen oli niin hidasta että. Puikko silmukasta läpi, langan pyöräytys, silmukan nostaminen puikolta ja pudottaminen. Ja minusta neuloi vielä vasenkätisesti, mutta ihan varma en ole.
Novalla oli tänään kysymyksenä päivällä että mikä on kyty? Piti käydä oikein wikipedista jälkikäteen tarkistamassa että kun puhun Velipojan tyttöystävästä ja viittaan häneen Kälynä, niin olenko oikeassa sanassa. Tutkija joka tämän kyty-sanan käytöstä kertoi sanoi että suurin osa näistä sukulaisuussuhteita määrittävistä sanoista (kun puhutaan avioliiton kautta olevista sukulaisista) on unohtunut ja ne on korvattu juurikin noilla käly- ja lanko-sanoilla. Kyty on siis aviomiehen veli, mikäli se jäi jotakuta ihmetyttämään... Minä teen siis oikein kun viittaan Velipojan tyttöystävään kälynä, mutta sen sijaan hänelle minusta tulee (toivottavasti ainakin)  nato, samoin kuin hänen sisarestaan Velipojalle. On se suomenkieli sitten hauskaa... 

2009/02/04

Helmikuun hullutukset osa 1

Viime viikonlopun Kuopion reissu meni ihan hyvin, sain kolme neljästä jäljellä olevasta lahjasta vietyä, joten voitonpuolella ollaan. =o)
Tädin lahja tosiaan valmistui jo aiemmin ja toissa viikonloppuna sain myös valmiiksi Kälylle menevän solmuhuivin. Siihen meni tarkalleen 50g mysteerilankaa, hapsuineen päivineen, tai no, viimeisen hapsun jälkeen lankaa oli ehkä 40-60cm jäljellä. Velipoika sitten totesi että huivi olisi pitänyt antaa myöhästyneen joululahjan sijaan syntymäpäivälahjaksi, kun jätin lahjan hänelle edelleen toimitettavaksi. Saas nyt nähdä mitä Käly siitä tykkää.
Äiteen huiviliivi valmistui noin 2h ennen kotiin lähtöä, ahkeran ja "ahkeran" neulomisen jäljiltä. Tuli kuulemma oikein hyvä ja mukavan lämminkin, ja tunteja upposi ihan tuhottomasti työn vaativuuteen nähden... Miten ihmeessä sekin lie mahdollista.
Viimeinen kesken oleva joululahja on edennyt sekin, noin 1/5 valmiina. Cockerista puuttuu enää parisenkymmentä valkeaa pistoa. Ja mitä tästä opimme? Ristipistot pitäisi aina aloittaa vaaleista väreistä ja edetä tummiin niin että näkee mihin niitä pistoja oikein pitäisi tehdä... No jaa, eteenpäinhän se on tuokin.
Kummipojan kilppari, tai siis "Murheenkryynini" etenee taas. Nyt olen käynyt jo kahdesti ostamassa työhön lisää lankaa kun osaan ihan varmasti lukea sitä lankakerän tuoteselostetta... Huopasessahan on 150m/100g ja Mambossa 100m/100g. Ja mitä minä teen? Ostan lankaa grammojen mukaan. Noh, ekalla uusintakierroksella toinen väri oli jo loppunut, tämä niin sanottu pääväri, ja toisella myös tämä päävärin korvaavaväri oli lopussa, joten kaksi värisen kilpparin sijaan onkin nyt tulossa nelivärinen kilppari. Kilpi on jo valmis ja mahakin piakkoin. Nyt tuota kilpiväriä tulee sitten jäämään yli, juurikin sellainen inhottava nöttönen, josta ei sitten oikein saa mitään kivaa tehtyä... Tilkunkin kun jo tein peittooni siitä.

Pääsin vihdoin ja viimein alkuun Neulomosukissa. Junassa tuli tehtyä kolme ensimmäistä mallia, vai olisi peräti neljä. Varret teen poltetusta oranssista ja terät varmaan valkeasta.