2008/11/29

"We'll rise the cup of kindness yet, for auld lang syne" (Jouluun 25 aamua)

Uskalsin tänään vihdoin ja viimein kokeilla mitä kanavatöille tapahtuu jos niitä yrittää itse pingottaa. Toisen olen tehnyt joskus... laskeskelin ja muistelin että sain tuon jälkimmäisen 14-vuotis lahjaksi, ja ensimmäinen valmistui muutama viikko syntymäpäivän jälkeen pari vuotta kestettyään. Jälkimmäisen sain siis melkein kymmenen vuotta sitten ja se valmistui muistaakseni kevät/kesällä 2007. Tosin voinen vedota mm vuoteen armeijassa ja ½-vuotta ulkomailla miten se onkaan kestänyt niin pitkään... Pingottaminen on tuon ensimmäisenkin osalta jäänyt koska nuorempana uskoin Äiteen sanomista ettei sitä voi itse pingottaa, menee koko iso työ pilalle. Ei tuo nyt niin pahalta näytä. Kastelin työt suihkepullolla molemmin puolin, laitoin pyyhkeen tuohon "sohvalle" ja venyttelin mittoihinsa ja pistelin neulat patjaan kiinni. Pitää huomenissa sitten katsoa mikä on lopputulos. Ovat molemmat villalangalla tehtyjä, joten noista saisi vaikka tyynyjä, mutta veikkaan että tarjoan molempia tauluiksi, toista Mummille (suojelusenkeli-teema) ja toista säilön siihen saakka kunnes löytyy sopiva vastaanottaja, elikkäs joku tyttö, aiheena kun on harlekiini, ja työ on hyvin vaaleanpunaisesti sävyttynyt.

Neuloin Kummipojan paitaa selkäkappaleen ja aloitin taskua olkasaumojen jälkeen. Ajattelin että käy liikaa ranteeseen jos neuloo taskun ohjeen mukaan viimeisenä kun huppu on jo tehtynä. Vielä parempi olisi ollut jos olisi tehnyt taskun heti etukappaleen valmistuttua, nyt tuntuu tuo takakappalekin olevan vähän tiellä (yhdistin olkasaumat päättelemällä viimeisen kierroksen silmukat yhteen). Saas nähdä mitä huomenna tekisi, nyt tuo paita on jo siinä vaiheessa että sen voi jättää viimeistelyyn, jouluviikolle.

No comments:

Post a Comment