2009/11/16

Jouluun 38 aamua

Eksyin lueskelemaan blogeja. Jäin sitten miettimään Sonikkin blogia, jota siis kirjoittaa rinnan äiti ja tytär. Yhdessä tekstissä vanhempi osapuoli miettii nuoremman kasvua ja sitä että ainakin tähän saakka äiti on kelvannut ystäväksikin. Kuten usein Gilmoren tyttöjä katsottuani, myös tämä blogiteksti toi vähän haikean tunnelman. En voisi itse kuvitellakaan että kirjoittaisin edes sellaista blogia jota tietäisin Äiteen lukevan (tai jos kirjoittaisin, se käsittelisi hyvin niukasti vain ja ainoastaan sitä käsillä olevaa työtä, ja yhtä sellaista kerrallaan), saati että kirjoittaisin blogia hänen kanssaan.
Älkää ymmärtäkö minua väärin, tulemme kyllä toimeen ihan hyvin kunhan emme asu saman katon alla, emmekä kiinnitä liian tarkasti huomiota tiettyihin asioihin, tai siis, kunhan Äitee ei kiinnitä turhan tarkasti huomiota tiettyihin asioihin minun elämässäni. Onko äiti-tytär-suhde yhtä haastava kaikilla muillakin? Onko se jotain sellaista jonka ylläpitäminen läpi nuoruuden ja teini-iän aikuisuuteen saakka on mahdotonta siksi ettei äiti ehkä hyväksy sitä että hänen pienestä tyttärestään kasvaa aikuinen nainen jolla on äitinsä tapaan aikuisen naisen ongelmia? En ole huomannut samaa ristiriitaa isän ja pojan välisessä suhteessa, eri tyyppisen ristiriidan äidin ja pojan sekä isän ja tyttären suhteessa, mutta juurikin äiti-tytär-suhde tuntuu olevan kaikista vaikein.
Kuten osa tietääkin, olin viimekesän Kuopiossa töissä, ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin mahdolliseksi lähteä kehittämään järkevää äiti-suhdetta. Vaikka Äitee maksoi ruoat kun kävin hänen kanssaan työpäivän aikana syömässä ja osti jotain pientä yhdessä kaupassa käydessä, kuitenkin suhde tuntui huomattavasti tasapainoisemmalta ja siltä että vaikka edelleen jännitän kovasti tilanne jossa hänelle selviää paljonko minulla on lankaa, kirjoja, käsityölehtiä ja -kirjoja, ja miten sosiaalisesti köyhää elämää elän, niin kuitenkin uskon että Kuopioon muuttamisesta riippumatta (tähän astihan olen ollut sitä mieltä että tämä vajaa parisataa kilometriä on ollut hyvä välimatka pitää yllä äiti-suhdetta), voimme vihdoinkin ryhtyä rakentamaan aikuista äiti-tytär-suhdetta. Toivottavasti ainakin.

Tällaisia ajatuksia tänään. =o)

No comments:

Post a Comment