2009/09/03

112 aamua Jouluun

Viimeaikoina olen katsonut paljon espanjalaissuosikkia, "Los Serrano" "Serranon perhe". Kuten nimikin sanoo, se kertoo perheestä, Serrano-Capdevillan uusioperheestä ja heidän ystävistään ja sukulaisistaan. Kolmen kopla ystäviä, neljä entistä koulutoveria, kaksi pariskuntaa, vanhempia, kahdet lapset, rakastamista, välittämistä ja kasvamista.
Serranon perhe on ihanan viaton tv-sarja. Vaikka joka jaksossa on jokin elämää suurempi ongelma, jonka "arvon naiset" ja "miehiset pedot" totta kai ratkaisevat ihan eri tavalla, mikä sitten johtaa uusiin ongelmiin, niin kuitenkin kaikki voivat luottaa siihen että perhe ja ystävät ovat tukemassa.
Kun vertaan sarjaa muihin perheen ympärille sijoittuviin sarjoihin, niistä löytyy petollisuutta, pettämistä, jne, jne. Sellaisten sarjojen katsominen ei saa ketään paremmalle tuulelle, vaan se antaa ymmärtää että niissä näkyvä käytös on täysin hyväksyttävää jollain kulmalla maailmaa. Ehkä seksi todella myy perhettä paremmin, mutta saako se kenetkään paremmalle tuulelle? Viihdyttääkö se? Sillä eikö juuri se ole television tarkoitus, viihdyttää?
En pysty edes kuvittelemaan että katsoisin "Kauniita ja rohkeita" tai "Tunteita ja tuoksuja" DVD:ltä, niin kuin katson Serranon perhettä, Emmerdalea ehkä, mutta siinä se on. Onko aika ajanut saippuasarjojen ohi, vai onko niitä katsova sukupolvi vaan vanhennut?
Isoäitini rakastaa Serranon perhettä, niin myös Äitini. Puhumme sarjasta usein, varsinkin jos ei ole mitään tärkeämpää. Sarja saa meidät nauramaan. Se saa meidät myös olemaan kiitollisia siitä etteivät suomalaiset miehet ole kuin Serranon miehet. Sarja ylittää sukupolvien rajat, tehden meistä tasavertaisia, faneja. 

No comments:

Post a Comment