2009/09/05

110 aamua Jouluun

Kirjat vastaan elokuvat.
Monet ovat sitä mieltä että kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta onko se todella poikkeukseton sääntö?
Ihailen suuresti Taru sormusten herrasta-elokuvaa, kirjasta en juuri välitä. Ehkä se johtuu siitä että näin elokuva ennen kirjan lukemista, ja oman mielikuvan muodostamisen sijaan kirjaa lukiessani näen jonkun muun mielikuvan tarinasta. Olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja, mutta kirjassa olen vasta Kahden tornin puolessa välissä. Näin tapahtui myös Narnian tarinoiden kanssa, mutta kirjan luettuani olen sitä mieltä että se on paljon parempi. Sama koskee lukemattomia muita elokuvia ja tv-sarjoja. Sitten taas, Jane Austenin hahmot ovat loistavia, mutta hänen kirjoistaan en pidä (tai ehkä en pidä niiden kääntäjästä). Ehkä syy miksi pidämme toisista tarinoista enemmän kirjoina ja toisista elokuvina onkin näyttelemisessä? Jos näyttelijä on hyvä ja pystyy ilmaisemaan tunteensa työssään se on paljon kuvaavampaa kuin kirjailijan käyttämät kymmenet sivut.
Yksi lempinäyttelijöistäni on britti, Damian Lewis. Olen nähnyt hänet kolmessa hyvin erilaisessa roolissa, Taistelutovereissa hän oli hymyilevä ammattitaitoinen upseeri, Forsyten tarussa kateellinen ja katkera yläluokkainen lakimies ja Life'ssä kostonsa ajama poliisi. Epäilemättä hänen paras suorituksensa on Soames Forsyte, jonka roolissa hän kulmakarvaa kohottamalla ilmaisee tunteensa yleisölle sanomatta sanaakaan. Ehkä hänen kaltaisensa näyttelijät tekevät joskus elokuvista kirjallisia esikuviaan parempia.
Lisätäkseni, kirjojen lukeminen on mielestäni aina elokuvaa parempi vaihtoehto, mutta lukiessa on hankala neuloa. =o) 

No comments:

Post a Comment