2009/08/12

Onko ystävyydelle ikärajaa?

Koulutyttönä minusta oli ihana saada kirjeitä kirjeystäviltä ympäri maata, tai vielä parempaa, jostain ulkomailta. Ehkä se johtui iästä, mutta kesällä hankitut kirjekaverit hiljenivät yleensä muutaman kirjeen jälkeen. Hiljattain eksyin yhteen nettiryhmään, jossa etsitään kirjeystäviä eripuolilta maailmaa. Sain omaan ilmoitukseeni kymmenkunta vastausta, kaksi kolmannesta ikäisiltäni naisilta ja viimeisen kolmanneksen naisilta jotka ovat iältään lähempänä isoäitiäni.
Saamme kuulla koko ajan että ikä on vain numero, ikä on mielentila, ja että ihminen on vain niin vanha kuin tuntee olevansa. Kuitenkin, kaikki vanhemmat naiset kysyivät, eikö minua häiritse kirjoittaa heidän ikäisilleen. Eikö sen pitäisi enemmin olla niin, ettäminä kysyisin heiltä, eikö heitä häiritse kirjoittaa näin nuorelle? Onko ikä tärkeämpi kuin pitkä lista yhteisiä kiinnostuksen kohteita?
Onko ikä lopultakaan kovin tärkeä? Tottakai on olemassa vuosia joilla on merkitystä, 7-vuotiaana mennään kouluun, 15-vuotiaana saa ajaa mopolla, 18-vuotiaana saa ajaa autolla, ostaa alkoholia ja tupakkaa, mennä naimisiin ja äänestää ja ties mitä muuta. 45-vuotiaana joutuu todistamaan näkönsä saadakseen pitää ajokorttinsa, 63-vuotiaana jäädään eläkkeelle ja niin edelleen. Ehkä kuitenkaan ei ole paras ratkaisu mennä naimisiin itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman ihmisen kanssa. Mutta onko ystävyydelle ikärajoja?
Pidän ystävinäni ihmisiä jotka ovat kolme- tai neljäkymmentä vuotta minua vanhempia. Kuitenkin he ovat ystäviä. Ehkä heidän kanssaan puhutaan vähän eri asiosta kuin ikäisteni ystävien kanssa, mutta silti he ovat ystäviä. Aiemmin sukupolven ylittävät ystävyydet olivat varmaan yleisempiä kun tädit ja sedät, isotädit ja isosedät olivat osa perheen arkea. Ehkä sukupolvi-rajat ylittävät ystävyydet hyödyttävät molempia, ne opettavat elämää ja elämistä, mutta ennen kaikkea ne opettavat toisenlaisen näkökannan katsoa maailmaa, ja se on jotain joka rikastuttaa elämää. 

No comments:

Post a Comment