2009/08/26

Mitä jos unelman eläminen ei olekaan sen arvoista?

Muutin tänne parisen vuotta sitten, ja sain ensimmäisen oman kodin, vuokratun tosin, mutta kodin vain itseäni varten.
Hiljalleen olen alkanut miettimään olenko sittenkään kotiutunut tänne? En ole saanut ystäviä, kavereita toki harrastuksista ja koulusta, muttei oikeastaan ketään sellaista jolle soittaa jos on ongelmia. Tiedän mistä löytää mitänkin, mutta silti tunnen itseni kaupungissa ulkopuoliseksi. Minusta on mukava palata vanhaan kotikaupunkiin, tottakai koska siellä on ystäviä ja perhettä, mutta myös siksi että se on edelleen minun kotikaupunkini.
Ennen kuin muutin tänne, työskentelin ulkomailla, kahdestikkin itseasiassa, mikä osoittautui pettymykseksi. Palasin molemmilta reissulta suunniteltua aiemmin asumaan vanhempieni luo. Älkää käsittäkö minua väärin, tulen äitini kanssa hyvin toimeen, kunhan emme asu saman katon alla. Voitte siis uskoa että olin onnelinen saatuani oman kodin. Mutta kun... lopultakaan ei ole niin kiva asua kaupungissa jossa ei ole ystäviä, minkäänlaista sosiaalista elämää, ja jota ei tunne kodikseen.
Rakastan kotiani, huoneita seinien sisäpuolella, mutta ei ole kovin kivaa viettää kaikkea aikaa niiden seinien sisällä, jos koulua ei lasketa. Ehkä täällä asuminen ei ole niin hirveän hyvä ratkaisu, vaikka toisaalta, en ole ihan varma onko paluumuuttokaan järkevää. 

No comments:

Post a Comment