2009/07/18

Miten vaikea on aloittaa

On aika jännää olla opiskelija. Sillä vaikka meillä on pidempi kesäloma kuin kellään muulla, meidän oletetaan tekevän töitä koko loman ajan, selvitäksemme seuraavasta lukukaudesta taloudellisesti, ja jos olemme onnekkaita saadaksemme säästettyä muutaman sentin hauskanpitoonkin. Kun muut aloittavat lomasuunnitelmien tekemisen, opiskelijat aloittavat työnhaun, korvatakseen vakituiset työntekijät näiden kesälomien ajan.
Ei ole mikään salaisuus että opiskelen sairaanhoitajaksi. Ja tänä kesänä teen sairaanhoitajan sijaisuutta. Minä, kuten sadat, tai jopa tuhannet muut sairaanhoitajaopiskelijat korvaavat ammattilaiset. Eräs henkilö sanoi minulle kerran ettei sairaanhoitaja ole koskaan todella valmis, koska aina on jotain uutta mitä oppia, mutta sanotaan vaikka että ammattilaiseksi kehittyy viidessä vuodessa (paperit saa koulusta 3½-vuodessa), ammattilainen tietää miten työ tulisi tehdä, niin että se on tehty oikein. Opiskelijalle se tarkoittaa hyvin suuria saappaita täytettäviksi. Vieras ympäristö, vieraat työtoverit ja samalla pitäisi olla yhtä hyvä sairaanhoitaja kuin se ammattilainen joka tietää miten työ tehdään oikein.
Olen ollut töissä neljä viikkoa. Eilen oli ensimmäinen kerta kun koin että osasin jotain. Paikka ei olekaan enää niin vieras, tiedän mihin olen menossa ja miksi. Kuulun johonkin. Ja sitten, noh, sanotaan nyt niin ettei se tunne kestänyt kovin kauan.
Me opiskelijat emme ole ammattilaisia. Meillä ei ole heidän kokemustaan tai tietoperustaansa. Me tarvitsemme apua ja ohjausta, kiitoksiakin aina välillä. Myös niiden ammattilaisten, joiden kanssa työskentelemme tulisi muistaa se. Muistaa että he eivät aina ole olleet ammattilaisia, vaan joskus, joillakin hyvin kauan sitten, on ollut kesä, heidän ensimmäinen kesänsä jolloin he ovat vastanneet puhelimeen ensimmäisen kerran: "Sairaanhoitaja sejase puhelimisessa".
Toivottavasti en ikinä unohda miltä se tuntui. Lupaan. Kautta kiven ja kannon. 

No comments:

Post a Comment