2009/07/25

Millainen ystävä olenkaan?

Töistä tulessa kännykässä oli odottamassa hyvin odottamaton viesti. Ystävätär kertoi saaneensa tyttären. En edes tiennyt että hän oli raskaana ja tarkemmin ajateltuani huomasin etten ole nähnyt hänen keskimmäistä lastaankaan, ja poika täyttää kaksi Jokelan vuosipäivän jälkeen. Eikä kyseessä ole mikään satunnainen entinen luokkakaveri, vaan yksi niistä tärkeimmistä ystävistä, on ollut jo lähes vuosikymmenen ajan.
Tapasimme yläasteen alkaessa, ja viikon sisällä olimme parhaita ystäviä, kolmannen tytön pyöriessä mukanamme. Toki tiesimme jo silloin että tulevaisuuden suunnitelmamme ovat hyvin erilaiset, hän halusi suuren perheen, ja minä luoda uran. Silti uskoin etteivät eri koulut, erilaiset ystäväpiirit tai haavet voisi rikkoa ystävyyttämme. Olinhan toinen joka kuuli hänen ensimmäisestä raskaudestaan, ja toisestakin sain tietää aika alussa. Mutta sitten, ystävyytemme on kutistunut silloin tällöin vaihdettaviin sähköposteihin. Voiko ystävyys olla todella niin hauras, ettei se kestä erilaisia elämäntapojamme?
Kuulin tänään myös sattumalta että eräs toinen ystävä on lähtenyt turvaamaan rauhaa, ja siten toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa. Jäinkin miettimään milloin olen viimeksi lähettänyt sähköpostia ystäville, kertoakseni kuulumisiani ja kysyäkseni heidän kuulumisiaan. Jotenkin kun tuntuu että oikea kirje on sähköpostia helpompi kirjoittaa, ja niihin ystäviin joiden kanssa kirjoitetaan kirjeitä tulee paremmin pidettyä yhteyttä. Tai, ehkä, ihan vain joskus, syy siihen etten tiedä ystävieni kuulumisia ei olekaan minussa, vaan ystävissä jotka jättäävät vastaamatta sähköposteihin.
Toisaalta, minä tiedän mitä teen huomenna töiden jälkeen, niin, kyselen kuulumisia ystäviltä. 

No comments:

Post a Comment