2008/10/31

LUNTA!!!! (Jouluun 54 aamua)

Viime syksy ja talvi olivat niin äärimmäisen pitkiä ja pimeitä. Nyt sitten jaksankin ainakin vilä iloita lumesta jota tänään pyrytti melkein vaakasuorassa kokopäivän ja lunta on nilkaan asti tai jopa ylikin. (Tietenkään en suuremmalti iloinnut siitä että olin aamulla liikkeessä lainapyörällä ja matalavartisilla kengillä, joten toimistolta kotiin kävellessä taisi muutama ärräpää lennellä).
Neulontamotivaationi on taas päättänyt kadota maanalle, joten illan ohjelma oli äkkiä selvillä, serkkupojan tilkkupeiton tilkkuja kun ei ole päätelty... tänään sitten päättelin 48 pientä tilkkua ja 16 jäi vielä odottamaan huomista. Pikaisesti laskettuna pieniä tilkkuja tarvitsee tehdä vielä 30. Isoja tilkkuja kummipojan peittoon taas tulisi tehdä vielä 21. Siten yhdistäminen ja taustakankaan ompelu... Yhdistääkkään kun ei oikein voi ennenkuin kaikki tilkut on valmiita. Voisi käydä niin että viimeiset (eli joku kulma/reuna) tilkut olisi sitten samanlaisia tai kahdenlaisia, kun muuten samanlaisia tilkkuja on maksimissaan kolme.

Saa nyt nähdä mitä oikeasti ehtii tekemään jouluksi valmiiksi ja mitä ei.

LUNTA!!!! (Jouluun 54 aamua)


Viime syksy ja talvi olivat niin äärimmäisen pitkiä ja pimeitä. Nyt sitten jaksankin ainakin vilä iloita lumesta jota tänään pyrytti melkein vaakasuorassa kokopäivän ja lunta on nilkaan asti tai jopa ylikin. (Tietenkään en suuremmalti iloinnut siitä että olin aamulla liikkeessä lainapyörällä ja matalavartisilla kengillä, joten toimistolta kotiin kävellessä taisi muutama ärräpää lennellä).
Neulontamotivaationi on taas päättänyt kadota maanalle, joten illan ohjelma oli äkkiä selvillä, serkkupojan tilkkupeiton tilkkuja kun ei ole päätelty... tänään sitten päättelin 48 pientä tilkkua ja 16 jäi vielä odottamaan huomista. Pikaisesti laskettuna pieniä tilkkuja tarvitsee tehdä vielä 30. Isoja tilkkuja kummipojan peittoon taas tulisi tehdä vielä 21. Siten yhdistäminen ja taustakankaan ompelu... Yhdistääkkään kun ei oikein voi ennenkuin kaikki tilkut on valmiita. Voisi käydä niin että viimeiset (eli joku kulma/reuna) tilkut olisi sitten samanlaisia tai kahdenlaisia, kun muuten samanlaisia tilkkuja on maksimissaan kolme.
Saa nyt nähdä mitä oikeasti ehtii tekemään jouluksi valmiiksi ja mitä ei.

2008/10/30

Polkupyörän takarengas, taas! (Jouluun 55 aamua)


Paikkasin sunnuntaina pyörän takarenkaan kun oli niin pieni reikä, että ajattelin sen pysyvän sillä. No, väärässä olin ja pyörä on taas telakalla, ja tällä kertaa vaihdan sen renkaan, en enää paikkaile. Huomenna ei onneksi tarvitse kuvitellakaan pyöräilevänsä mihinkään, räntä- ja lumisadetta on luvattu koko päiväksi.
Tilkuttelin edelleen Malibua, toista isoa tilkkua, vähän vaihtelua sukkiin ja paitaan, huomenna saa jo mieluisamman langan taas puikoille.

2008/10/29

Jouluun 56 aamua


Jouduin purkamaan kummipojan sukkaa kantapään käännöksiin saakka niin että sain tehtyä samanlaiset sukat. Mikähän ihmeen mielenhäiriö minulla on ollut ajatellessani, "Tuo nöttönen riittää varmasti kummipojan sukkiin..." No jaa, nyt molempien sukkien kantapäät on käännetty, erivärisellä sinisellä (jättiraidan sinisellä) ja sillä sain myös kiilakavennokset tehtyä ja terääkin jonkun matkaa. Saa nyt nähdä mitä siihen loppuun sitten keksii.
Käsityönurkkaus siistiytyi vähän, mutta saa nähdä montako päivää se pysyy siistinä.
Kuukkelille: Ranskalainen kantapää tunnetaan myös pyöreänä kantapäänä. Kannan kääntäminen tapahtuu toki symmetrisesti, mutta paljon hienovaraisemmin kuin perinteisessä saksalaisessa/hollantilaisessa/neliökantapäässä. Lisää tietoja löytyy esim. Ullasta.

2008/10/28

Jouluun 57 aamua


Pitäisi lie laskea rinnalla, äh:n tenttiin x aamua. Onneksi tällä hetkellä suurin ongelma opintoihin liittyen ratkesi aika nätisti, joten vähän edes helpottaa.
Kummipojan toisenkin sukan varsi alkaa olla valmis, joskaan en vieläkään ole varma riittääkö tuo lanka, ja jos ei, mistä saan sitä lisää, 7veikan värikartasta kun se on poistunut jo hyvän aikaa sitten. Pitänee soittaa Äiteelle, hänellä näytti tuota kerällä olevan ja pyytää laittamaan nöttönen postiin niin että saa kantapään tehtyä ja muutaman kierroksen kiilakavennuksia.
Jotain tolkkua pitäisi saada olohuoneen nurkassa (ja kätevästi käden ulottuvilla tietokoneesta) olevaan keskeneräisten töiden, suunniteltujen lankojen ja päättelemättömien töiden laatikoihin. Kauempaa kun näyttää siltä että lattialla olisi epämääräinen kasa lankoja ja puoliksi tehtyjä töitä. Jospa tuota huomenna ehtisi.

2008/10/27

Jouluun 58 aamua


Toimistolla laskeskeltiin tänään paljonko on aamuja 2.1.2009. Tulokseksi tuli "rapiat 65", joka tuntui laskelman kuulijasta ihan liian paljolta. Jouluun olevat 58 aamua sen sijaan tuntuvat minusta käsityöihmisenä ihan liian vähältä. Niin paljon katsantokanta vaikuttaa asiaan.
Jatkoin iltasella kummipojan konttisukkia ja kantapään kääntämistä (tein ranskalaisen) piti taas kertailla ohjeesta. Pian kantapään kääntämisen jälkeen, kesken kiilakavennusten havahduin sitten katsomaan että paljonkos tuota lankaa on jäljellä ja nöttösen pieneksi havaittuani ajattelin, ei tässä mitään hätää, tätä samaa lankaahan on vielä täysi kerä laatikossa odottamassa. Sitten aloin pohtia mistä tämä jämä-nöttönen sitten on, tulin siihen tulokseen että tämähän on juuri sen laatikossa olevan "täyden kerän" jämä ja täydestä kerästä tuli kesällä Artulle viikinkisukat. Eipä siinä mitä kuin lanka poikki kesken kiilakavennusten ja toista vartta tekemään, toivottavasti nöttönen riittää samaan vaiheeseen tuota toistakin sukkaa. Pitää sitten kärjeksi etsiä jotain muuta sinistä 7veikkaa, ja käyttää nuo raitalangatkin (jättiraidan sinistä ja tummansiniharmaata (voi olla Jussiakin) ja sitten pieni nyssäkkä vaalean farkun sinistä). On tuolla laatikossa ainakin sini-vihreää raitalankaa, jos ei muuta sinistä löydy.
Pitäisiköhän joskus tehdä raitalangasta konttisukat... voisi varsi olla aika mielenkiintoisen näköinen. Vaaleansinisestä moniraidasta tein pari vuotta taaksepäin Yosefille dominovarrelliset sukat, mutta koska ne tulivat ainaoikein-neuleella niin raitalanka efekti ei tullut niin selkeästi esille. Pitää miettiä. Toisaalta myös joku colori voisi olla aika kiinnostava vaihtoehto.

2008/10/26

Jouluun 59 aamua


Sain vihdoin ja viimein itseni rohkaistua vaihtamaan pyörän renkaan. Tutkimusten jälkeen havaitsin että renkaassa on yksi pieni reikä kohdassa jossa oikeataan on mahdotonta olla reikää. Vaihtamisen sijaan paikkasin renkaan ja iskin saman paikalleen. Hommaan tuhlaantui vajaa tunti eikä paikkauksen pitävyys ole vielä varmaa, mutta katson nyt kuitenkin. On siinä pyörä-arkkitehdillä (vai miksi niitä suunnittelijoita pitäisikään kutsua) ollut ideaa laittaa ruuvi ja mutteri siihen niin että mutterin auki saamiseen tarvitsisi ties minkä työkalun jotta se onnistuisi ilman kymmeniä kirosanoja ja kahta ruuviavainta. No jaa... jospa se kestäisi taas.
Kummipojan paita eteni vain vähän. Etukappaleen toinen puoli on muutamaa kierrosta vaille valmis, jospa vaikka ensiviikonloppuna valmistuisi koko paita. 7.11. vaan on kummittelemassa naistentautien, äitiyshuollon ja lastn ja nuorten hoitotyön tentti enkä ole vielä edes aloittanut lukemista.

2008/10/25

Jouluun 60 aamua


Pyjamapäivän saldona melkein kainaloon asti tehty kummipojan Samos Lollipop paidan etukappale ja pari Malibu tilkkua. Kummipojan paita, tai huppari oikeamminkin tulee kevät 2007 ohjeella, neljällä sinisävyisellä Samos Lollipopilla. Sinililalla tulee resorit ja reunukset sekä selkään ja hihoihin gekkot (malli talvi 2005 lehdestä), sinivalkea, sinivihreä ja vihreäkeltainen vuorottelevat 4krs-ryppäissä hupparin pintana. Pitää vähän laskeskella saisiko gekkoa pienennettyä niin paljon että saisin yhden vielä hupparin etutaskuun, alkuperäisessä koossaan ihan liian iso. Lollipopeista piti tulla minulle alunperin taikabolero, mutta sitä riittävästi tehtyäni tulin siihen tulokseen että valmistuessaan se olisi hukkunut vaatekaappiini, tai oikeamminkin, hautautunut sinne, joten purin pois ja otin langat muuhun käyttöön. =o)
Enää on yksi joululahja aloittamatta, serkkupojalle menevä isoveikka-paita, sekä ne kahdet mahdolliset sukat... 60aamua = 2kk hmm... Ja kuten sanottua pitäisi vielä taikoa jostain aikaa 46 opintopisteen tekemiseenkin.  

"Jouluun 61 aamua"


Flunssa kaatoi minut ikävästä vuoteeseen eilen hyvinkin aikaisin, joten paikkailen tässä sitten eilisiä.
Tilkkuilin Laurasta kaksi isoa ja kaksi pientä tilkkua ja Laura ansaitsi paikkansa lempilankojeni listalla mukavan neulottavuutensa, nätin pinnan ja pehmeyden takia. Lauran jälkeen siirtyminen Malibuun oli palautus maanpinnalle, ja kovaa vauhtia. Ja kuten voitte arvata, Malibu meni inhokki-listani kärkipäähän, samaan sumppuun Cocoksen, Hawajin, Tahitin ja Kuuran kanssa. Tai no, Kuura on se ykkös-inhokki.
Kahdesta joululahjasta puuttuu vielä idea. Hätätilassa molemmille voi tehdä sukat. =o)

2008/10/23

Flunssaa pukkaa (Jouluun 62 aamua)


Talvi tulee. Tiet olivat aamulla mustalla jäällä ja onni onnettomuudessa jätin pyörän kotiin puhjenneen takarenkaan takia. Eilen vuotamaan alkanut nenä on virrannut lähes valtoimenaan ja 8h:n aikana toimistolla käyntinkin koko paketillisen (10kpl) nenäliinoja...
Tilkkuja olen väsäillyt, onnistuin olemaan ostamatta lisää sukkalankoja vaikka Maxissa olikin 3kerää/10€ 7veikkaa. Enää 25 isoa tilkkua ja suunnilleen saman verran pieniä tilkkuja ja kummipojan ja serkkupojan peitot ovat valmiit, omani ehdin tekemään joulun jälkeenkin.
Huomenna onkin sitten luvassa erilaisia käsitöitä kun kiroilee ja tuskailee tuon takarenkaan irrottamisen ja vaihtamisen kanssa. Se kun ei ole ihan yksinkertaista siksi että minun työkaluillani ei vaihdevaijeria saa irti, joten rengas on koko ajan vaijerin mitan päässä.
Niin, kun "pistelen", teen ristipistoja, kanavatöitä tai kirjon. =o) Vai että koiralle akupunktiota... Kimi (avattaren pystykorva) kävi kerran haistelemassa neulepuikkoja ja tökki nenällään niitä, totesi syömäkelvottomiksi ja jätti ne rauhaan.

2008/10/22

Jouluun 63 aamua


Viimeinen syysloma-, tai siis itsenäisenopiskelunpäivä meni melkein vailla käsitöitä. Ranteen temppuilun takia en neulonut kuin muutaman rivin Äiteelle menevään huiviliiviin jonka mallineuleen sain oikein kolmannella yrittämällä. Illalla pistelin sitten toisella päävärillä Cockerspanielia, joka alkaa jo nyt näyttää koiralta. Pistely on hidasta ja huomaankin epäileväni (taas) omia mahdollisuuksiani saada joululahjat valmiiksi ajoissa.

Kotona jälleen (Jouluun 64 aamua)


Velipojan sukka valmistui eilen ja tämänpäiväisen sovituksen jälkeen voinen todeta että valmistui sopivaksi. Eilen aloitin vahingoista viisastuneena tekemään kummipojalle sukkia odottaessani toisen sukan sovitusta. Kummipojan sukkiin tulee konttivarret, viisi ruutua kymmenellä silmukalla, ja kuusi täyttä konttiriviä, viimeisellä rivillä on vaan kaksi kierrosta. Itse varteen ja sukkaan jäi 40s, toivottavasti ei ole yli- eikä alimitoitettua. Väri on sini-sävyinen, elo-syyskuussa jämälankalaatikosta eroteltuja. Lankana 7veljestä.
Isomummu teki kummipojan ensimmäiseksi jouluksi hänelle konttisukat, kontteja tai ruutuja oli seitsemän ja rivejä saman verran. Silmukoita konttia kohden oli 10. Sukassa itsessään oli viitisenkymmentä silmukkaa. Joskus herään ihmettelemään miten tuollaisiin asioihin kiinnittää huomiota ja miten sitten on vaikea suhtautua vanhuksen käsitöihin, kun sukat tai lapaset eivät olekaan enää samaa siistiä tasalaatua kuin aiemmin. Isomummun tekemät sukat olivat kyllä oikean mittaiset vajaan vuoteisen lapsen jalkaan, yhteen sukkaan vaan olisi mahtuneet molemmat jalat. Silloin sitä ei ajatellut sen kummenmin, mutta nyt, kun käsityön arvon on oppinut eri tavalla, pohdin mitä kyseisessä tilanteessa olisi pitänyt sanoa, miten siihen reagoida. Oliko oikein näyttää toisia tekemiäni sukkia, jotka olivat kummipojalle oikean kokoiset,  vai olisiko pitänyt vaan kehua siististä jäljestä, tasaisesta pinnasta ja siitä että Isomummu oli saanut sukat, viimeiset jotka hän kokonaan teki itse, valmiiksi? Monet neuleet tuovat mukanaan vastaavia muistoja, ajatuksia tilanteista jolloin käsityöt onnistuvat hävittämään kymmeniä vuosia -muutaman ihmisiän verran- ajasta, tehden kahdesta erilaisesta harrastajasta tasaveroisia käsityöläisiä.

2008/10/20

Alennusmyynneissä sortumisia (Jouluun 65 aamua)


Lankanostolakkoa koeteltiin taas tänään, ja virallisesti en sitä vieläkään rikkonut. Perjantaisen Polaris-kerän osti Äitee ja tämänpäiväiset Laura- ja Malibu-kerät Mummi. Hopean harmaja Malibu oli Kuopion Anttilassa poistossa 2€/100g ja Laura varaston tyhjennysmyynnissä 3,5€/100g. Molemmat kerät Polariksen tavoin ovat menossa peitto-projektiin. Lauraa otin sini-vihreä-harmaata ja Malibua tosiaan hopean harmaana. Meinasin ostaa vielä Piccolo-kerän, mutta pohtiessani mitä muuta siitä muutaman tilkun lisäksi saisi (kerässä 200g/639m), tulin siihen tulokseen etten tarvitse kyseistä kerää mihinkään. Jos Polaris ja Laura tuntuuvat vielä tilkkuneulonnan jälkeen hyviltä langoilta liene tehnen niiden suhteen lisää hankintoja. Molempien suhteen toki rajoittaa vähän se ettei niille juuri ole ohjeita, eli neuleeseen kuin neuleeseen joutuisi laskemaan silmukat uudelleen.
Velipojan suostuttelu onnistu hyvin, tarjolla kun oli näyttää ja antaa koeteltavaksi miltä hyvin tehty nuolikärki tuntuu ja enismmäinen sukka onkin muutamaa kierrosta vaille valmis. =o) Huomenna voi sitten junassa ranteen keston mukaan aloitella toista kun vielä on muistissa miten sitä kaaviotonta mallineuletta nyt tehtiinkään.

Muistaessani: Olen huono lukemaan muiden blogeja, tai niihin kommentoimaan. Suuret kiitokset siis jo tähän mennessä tulleista kommenteista ja mahdollisista tulevista. Kommentointi ns. vastakommentointina tuntuu ainakin vielä itsestä hyvin vieraalta.

2008/10/19

Viikinkipalmikko-sukkiin hajoamisesta (Jouluun 66 aamua)


Velipoika sovitti sukkaa eilen ja kahdesta ylimääräisestä kiilakavennuksesta huolimatta sukka vaikutti liian löysältä. Lisäksi velipoika oli ehdottomasti sitä mieltä että hän haluaa sukkiinsa pyöreän kärkikavennuksen nuolikavennuksen sijaan joka sopisi niin paljon paremmin sukan mallineuleeseen. Tähän varautuminen johti sitten siihen että jouduin kääntämään neulotuista 30 krs:stä neljä nurjaa silmukkaa oikeiksi. Siihen pyörähti mukavasti muutama tunti, valitettavasti. Tosin sukka on nyt jo muuten kärkikavennuksien kohdalla, pitänee yrittää suostulella, tai "suostutella", josko se nuolikavennus olisi kuitenkin mahdollinen. Veikkaan nuolikavennus-kielteisyyden johtuvan joistan lapsena saaduista sukista joihin nuolikavennus on tehty ensimmäiseen ja viimeiseen silmukkaan liian lyhyillä väleillä.
Viime syksynä Nallesta tehtyihin työsukkiin (tein siis pidettäväksi työkenkien kanssa, vaikka enää en töissä olekaan) pitäisi tehdä uudet terät, jos nyt ei ihan heti niin pian ainakin. Vaikka pohjissa ei varsinaisia reikiä olekaan, ovat pohjat muuten aika hetulana. Samasta erästä tehdyistä sormikkaista kämmen on nukkaantunut pahoin, hyvin vähällä käytöllä. Harmittaa vähän, varsinkin sormikkaisiin kun on uhrautunut useitakin työtunteja.
Kaivinkoneella ajaminen jatkui tänään ja nyt on todisteena siitä sitten kuvakin. Yhdessäkään kuvassa vaan en katso kameraan, joten saa nähdä millaisia ilmeitä niistä sitten löytyy... No jaa, kummin osakkeet kummipojan silmissä nousee taaskin (saa nähdä millaisiksi osakkeet nousevat sitten kun kummipoika vähän kasvaa ja alkaa leikkiä pyssyleikkejä, kummi kun on armeijan käynnyt ja ampunut ihan oikealla aseellakin. Tämä viimeinen kohta ainakin oli hyvin suuri ihmetys muutama vuosi sitten silloin 9- ja 5-vuotiaille serkkupojille).

2008/10/18

Satunnaisesti muutakin (Jouluun 67 aamua)


Päivän ehdottomasti isoin uutinen on kaivinkoneella ajaminen ja kaivaminen. Minussa on riittävästi poikatyttöä ja lapsenmielistä innostusta kehuakin sillä ja pikaiseltaan taisi ajaminen onnistua minulta paremmin kuin Isiltä. Toki sitä on vaikea vertailla, Isi kun ajoi muutaman tunnin enemmän ja on muutenkin enemmän sinut koneen kanssa, mutta mitäs siitä, vähän se oli hienoa =o)
Ensimmäisessä sukassa on kiilakavennukset lopuillaan, pitää odottaa että velipoika sovittaa ennen kuin jatkan, nyt olisi 17s puikollaan, normaalisti teen miestensukat 16s/puikko, mutta tuossa on päällinen joustinta jossa menee 4s palmikko ja meinasin siihen vielä toisen joustovinoneliönkin väsätä. Kantapää tuli joutuin vahvistettua neuletta, krs o, nurjalla joka toinen nostamalla. Äitee ihmetteli suuresti walesilaista kantapäätä, muttei muuten osottanut siihen juuri kiinnostusta. Hän kun harrastaa saksalaista/hollantilaista kantapäätä jota en ole ikinä saanut istumaan kenenkään jalkaan. Ranskalainen ja tuo walesilainen ovat suosikkejani, ehdottomasti. Tiimalasista en niin välitä, lähinnä siksi että siihen on vaikea saadan vahvistetta. (Jos joku muuten tietää miten siinä onnistuu, otan tiedon ilolla vastaan.)
Mahdollisille ihmettelijöille; olen syysloman vietossa vanhempien luona.

2008/10/17

Jouluun 68 aamua


Junamatkan saldona puoliksi tehty sukanvarsi ja kipeä kyynärpää. Kyynärpään kipeydestä syytän takana istunutta pikku poikaa joka pudotti penkkien välisen käsinojan alas varomattomalla hetkellä. Muuten huonosti edenneestä sukanvarresta syytän vain itseäni. Viikinkipalmikkoa on muuten tavallista nopeampi neuloa, mutta valitsemaani malliin ei ole tehty kaavakuvaa, joten joudun kuvasta katsomaan miten käänntetään ja pohtimaan olisiko pitänyt sittenkin lisiä muutama nurjasilmukka ennen ensimmäisiä risteämiä.
Langanosto-lakon jatkumisesta voi olla mpntaa mieltä. Houkuttelin Äiteen ostamaan neljä kerää Teddyä (osti kylläkin itselleen) ja uudet puikot. Hän oli sitten sitä mieltä että hänen käsialallaan Teddyyn sopivat puikot on 6.5, vaikka ohjeessa on 8-10.  Seuraavasta kaupasta mukaan tarttui kyllä minullekin yksi kerä, kamppanjalanka Polarista, vaalean vihreänä, ja tilkkupeittoon menossa sekin. Saas nähdä mitä Äiteen pipo-huivista (talvi lehden mallistoa) tulee noilla puikolla... vai pitäisikö tehdä hänelle huomenna palvelus ja käydä ostamassa ne kasin puikot tilalle. =o)

2008/10/16

Taas tilkuista (Jouluun 69 aamua)


Yhä uusien tilkkujen myötä lankojen inhokki-listani pitenee. Tuntuu kuin jokaisin uuden tilkun kohdalla (ainakin silloin kun kyseessä yhtään harvinaisempi lanka) olisin valittamassa sen neulottavuudesta tai neulepinnasta tai jostain muusta. Mambo on liian tiivistä, tango fanin haituvat ottavat vastaan neuloessa, maxi on liian löyhäkierteinen... listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle. Ainoa iloinen yllätys on ollut spektri plussa, mutta se olikin sitten sitäkin iloisempi ja nyt siitä onkin sitten tiedossa kummipojan synttäripaita ensi keväälle.
Ranne pasahteli tänään taas tavallista pahemmin (krooninen jännetupin tulehdus molemmissa ranteissa). Se sai taas vaihteeksi ajattelemaan pitäisikö vaivaa käydä valittamassa lääkärille ja hankkia ainakin tuohon oikeaan ranteeseen kipsi joulun jälkeen. Toisaalta taas, jos joulun jälkeen pitäisi mennä töihin niin harvaapa työtä voi tehdä toinen käsi paketissa. Sitäpaitsi olen oikeakätinen ja viime kesäisen murtuman muistona on kyllä se miten toivotonta minulle asioiden hoitaminen on vasemalla kädellä. Pitää nyt katsoa miten tuo ranteen paukkuminen ja naksuminen etenee.
Sain valittua velipojan sukkiin mallin. Lavondin Viikinkineuleista joustovinoneliö palmikon kera, walesilainen kantapää ja nuolikärki. Taidan tehdä sukat saman tien alta pois, huomenna on tiedossa kahden tunnin junamatka ja sunnuntaina tai alkuviikosta paluumatka. Pohdin juuri pitäisikö sukkien ohella ottaa mukaan joku muu työ, sukat kun voivat valmistua huomattavasti ennen kotimatkaa.

2008/10/15

Jouluun 70 aamua


Eksyin kauppareissulla lähikirjastoon, ja päädyin lopulta keskustelemaan kirjastotädin kanssa siitä mikseivät isot kustantamot käytä hyödykseen valtavaa käsityöinnostusta joka juuri nyt on vallalla, ja ota uusia painoksia Oljen, Haaviston ja monien muiden kirjailijoiden, käsityöläisten, tekemistä kirjoista. Olkia on tulossa ainakin kaksi uusintaa, mutta joko on tiedossa menevätkö ne samoin kuin viime keväinen (?) Haaviston näköispainoksen myynti, vain jollekin kirjakerholle? Mitä mieltä on ottaa minimimäärällä uusia painoksia kirjoista jotka revitään käsistä, ja joista siten saisi myytyä moninkertaisia painoksia?
Velipoika taipui "uhkailun" alla ja kertoi toivovansa joululahjaksi villasukkia. Värikeskustelu oli lopulta hyvinkin antoisa ja taas yksi yksinäinen kerä on löytänyt olemassa ololleen tarkoituksen ja on saava (toivottavasti) ennen joulua uuden muodon. Sitten kun vielä keksisi millaiset sukat sitä tekee, velipoika kun on aika nirso. Mietin että tekisin viikinkipalmikkoa, walesilaisen kantapään ja nuolikärjen. Haasteena vaan on sitten se, miten se viikinkipalmikkoinen varsi pysyy ylhäällä, eivätkä sukat valu kengissäkään. Edelliset viikinkipalmikkosukat kun menivät täysin sisäkäyttöön (ja ovat toivottavasti kovasti pidetyt ja käytetyt), joten tietoa ei asiasta juuri ole.
Työha(r)joittelupaikalla tuli tänään mieleen erään tutun kauan sitten piirtämä kuva "kun aamut alkavat painaa", nuori istuu tyhjän huoneen nurkassa ja seinät on tukkimiehen kirjanpidolla viivoja, aamuja, täynnä. Heräsin miettimään milloin käsitöistä tuleekin mukavan harrastuksen sijaan pakko, hyvän tai huonon omantunnon, hyvän tai huonon itsetunnon lähde? Varsinkin näin joulun alla pohdin moniko käsitöitä tekevä kokee vähenevien aamujen ennen joulua käyvän painavammiksi ja painavammiksi, ja moniko kokee vasta jouluaattona joskus puolenpäivän jälkeen sen helpotusta tuovan tuntee kun viimeinenkin joululahjasukka, -pipo, tai -paita on valmis, päätelty, kasattu ja paketoitu? Onko itsetehtyjen lahjojen arvoittaminen vääristänyt käsityöharrastajien ajatukset annettavista lahjoista, tai vielä pahempaa, näiden lähipiirien odotukset? Moniko muistaa kysyä itseltään, onko neulominen vielä hauskaa ja mukavaa? Monasti tuntuu, etten minä ainakaan muista kysyä ja kuunnella itseäni, vaan neulon edelleen, koska jouluun on niin ja niin vähän aikaa ja niin niin paljon lahjoja on vielä tekemättä. Ehkä tämäkin on juoksupyörä josta ei osaa hypätä pois, tai no, haluakaan hypätä pois.

2008/10/14

Tilkkupeitoista (Jouluun 71 aamua)


Sain viime syksynä yhtenä kylmänä iltana "mestariajatuksen", teen kummipojalle tilkkupeiton, taikapeiton jonka huomaan on hyvä nukahtaa päiväunia nukkumaan. No, ideahan on ihan hyvä, mutta ompelu-tumpelona minulle järkevämpi toteutustapa on neulominen. Tuumasta ei tullut toimetonta, vaikkakin toimi vaikuttaa tuumattomalta. Kehityskelpoisin idea oli tehdä erilaisista langoista tilkkuja, jolloin neulepinta vaihtelee paljon ja jota voi siten käyttää hyödyksi lapsen tavassa oppia koskemalla ja koettamalla.
Ensimmäiset tilkut neuloin rehvakkaasti ja itsevarmasti ajatuksella "kyllä tämä täksi jouluksi ehtii", mutta pian sain havaita että vaikka yhden tilkun tekemiseen ei menekää tuntia pidempään, niin päättelyineen ja muineen peitto ei valmituisi illassa tai kahdessa. Projektin aloituksen myötä kypsyi myös idea siitä että teen itselleni samanlaisen peiton, kokoelman joka vapauttaa minut ikiajoiksi koetilkkujen teosta. Keriä loppuun neuloessa taas havaitsi että isojen tilkkujen ohella (n 20x20cm) kerästä jää joko pitkä jämä tai sitten siitä pitää tehdä pieniä tilkkuja. Näin kehittyi idea edelleen ja kummipojan pikkuveikka, serkkupoika olisi myös saava oman peittonsa.
Nyt kun projektia on takana vuosi, poikien peitoissa alkaa olla tilkkuja niin paljon, että uskallan sanoa olevani voiton puolella, mutta aattoon on silti vain 71 aamua jäljellä ja pohjakankaan ompelu (joutuu tekemään käsin), tilkkujen yhdistäminen, ja osin niiden neulominenkin on vielä kesken. Isompien tilkkujen kooksi vakiintui 16cm x 16cm vyötteen silmukka- ja kierrosmäärillä ja suosituspuikolla, pienten tilkkujen kooksi 9cm x 9cm. Isoja tilkkuja on tehtynä kuutisenkymmentä ja pieniä muutama vähemmän, molempiin tulee 12x8 tilkkua. Yhdistämisen ajattelin tehdä virkkaamalla, ja pohjakankaan ommella ensin päärmeet kokeellä ja sitten tikkipistoin käsin virkkuurajoja mukaillen.
Tekstuurin vaihtelussa koen onnistuneeni. Väriskaala on laaja (mustasta-harmaaseen-valkeaan, vaaleanpunaisesta -vihreästä, -sinisestä-kirkaanpunaiseen ja tummanpunaiseen, yksivärisistä pätkävärjättyihin ja liukuvärjättyihin). Langat edustavat hyvin kirjavasti Novitan lankoja viime vuosilta, on salsaa, isoveikkaa, fiestaa, 7veikkaa, rosea, teddyä, mamboa, bambua, tango staria ja niin monia muita etten edes muista. Hintaa peitoille en ole laskenut, enkä uskallakaan, kyseessä kun ei ole mikään jämälanka-projekti.

2008/10/13

Joulu -72 aamua


Kun joululahjojen tekemisen aloittaa hyvissä ajoin, on realistinen mahdollisuus siihen että aatonaattona saa käydä nukkumaan hyvissä ajoin. Tai jos aloittaa hyvissä ajoin massiivisten joululahjojen tekemisen niin kuin minä, on mahdollista että viimeiset saavat joululahjansa Juhannuksena... tai syntymänpäivänä, tai ensi jouluna, tai sitten... hmm. =o)
Vastahan oli elokuun loppu ja iloitsin ensimmäisen joululahjan valmistumisesta ja siitä että olen kerrankin ajoissa. Mihin aika oikein katoaa, kuka varasti syyskuun? =o)
Joululahjoja on suunnitteilla reilut kymmenen, sukkia, lapasia ja käsineitä kummipojalle ja serkkupojalle, tilkkupeitot molemmille pojille, samoin paidat. Toiselle samos lollipopista ja toiselle isoveikasta. Hartian lämmitin syksyn lehdestä (240krs tehtynä), samoin liivihuivi (kohta ensimmäisessä kädenaukossa), hihatin (saumoja vaille valmis), huopaslapaset (kirjonta ja huovutus puuttuu), kämmekkäät (valmista jo, päättely vaan puuttuu enää) ja ristipistoiltuna viisi koiran kuvaa, joista yhtä on aloitettu vähän... Näiden lisäksi isolla kysymysmerkillä vielä muutama ihminen, joten voi olla että tuohon vielä lisäksi neljät miestensukat. (Ja jostain pitäisi taikoa aikaa 46 opintopisteen suorittamiseenkin...)
Tänään olisi luvassa muutaman tilkun tekeminen, ja hölkkäpyrähdys, ja ehkä Ashes to Ashes:iä katsellessa tuon toisen huopaslapasen kirjominen. Noissa lapasissa tuli taas esille tuo ohjeisiin kuluvan lankamäärän epämääräisyys. Ohjeessa on 150g, työhön meni ilman kirjontoja 110g. Kirjontoja en siksi laske mukaan koska nehän ovat sellaista hienostelua, taitojen esittelyä enemmänkin, lapaset olisivat täysin hyvät myös ilman niitä.
Kuvia ehkä joulun jälkeen (omalta kameraltani kun ei saa kuvia siirrettyä koneelle).