2008/12/10

Jouluun 14 aamua, kahden viikon päästä on JOULU

Maxi-Makasiini on siitä ihmeellinen kauppa että koskaan ei sinne mennessään tiedä löytyykö sieltä jotan perustuotetta, sellaista jota harvemmin tarvitsee, mutta jonka olettaa löytävänsä kaupasta kuin kaupasta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun jouduin hyllyjä katsellessa päätymään hyvää vaihtoehtoon parhaan ollessa loppunut... Kummipojan peittoon ei siis tulekaan valkeaa lakanaa vaan kermanvärinen, kaupasta kun ei löytynyt normaalia 150x250cm kokoista valkoista lakanaa. Tosin ei tuo kermanvärinenkään paha ole, mutta silti... Meinasin ottaa sinisen tai vihreän, mutta ajattelin sitten on tuo kuitenkin neutraalimpi.
Lankoja on vieläkin päättelemättä vaikka millä mitalla. Jospa huomenna saisi pääteltyä ja tuon lakanan silitettettyä. Ajattelin että virkkaan ympäri pylväsrivin ja käännän lakanan sitten sen yli ja ompelen sitten koneella lakanan kiinni. Niin astinjalka (?) tai hampaat ei osu tuohon villalankaa, joten kyllähän sen pitäisi onnistua. Nyt pitää vaan jännittää sitä miten paljon tuo lakana pesussa kutistui.
Vanhempani muuttivat kesällä ja siinä sitten pakkaillessa loppuja vähiä heillä olleita tavaroita satoin Äiteen lakana"kätkölle". Pinossa olivat vanhat pussilakanani, ne sellaiset jotka sopivat lastenpeittoon, yksi vauvapeittoon tairkoitettu pussilakana ja yksi aluslakana. Sanoin Äiteelle ottavani ne ja että teen niistä itselleni jotain, koska mitäpä hän niillä tekee ja vaikka niillä ehkä on enemmän muistoarvoa hänelle kuin minulle (muistan kyllä varsinkin ne pussilakanat ja miten pettynyt olin kun kasvoin ekalla luokalla vanhasta peitostani yli eivätkä pussilakanat enää käyneet uuteen peittooni), niin toisaalta tahdon pitää ne itselläni, muistuttamassa siitä että tähän maailmaan mahtuu niin paljon hyvääkin vielä. Nyt, tai no, keväällä, niistä tulee minun torkkupeittooni sitten alapuoli, niin että samassa peitossa yhdistyy moni asia, monet langat joista olen tehnyt jotain, oma osaaminen, monia muita asioita joita ei ehkä ole aiheellista käsitellä tässä, mutta myös lapsuus, muistot ja ennen kaikkea se usko ihmisiin ja hyvyyteen joka minulla lapsena oli.

"En yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toista, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita" (Fransiskus Assisialainen)

No comments:

Post a Comment