2008/10/15

Jouluun 70 aamua


Eksyin kauppareissulla lähikirjastoon, ja päädyin lopulta keskustelemaan kirjastotädin kanssa siitä mikseivät isot kustantamot käytä hyödykseen valtavaa käsityöinnostusta joka juuri nyt on vallalla, ja ota uusia painoksia Oljen, Haaviston ja monien muiden kirjailijoiden, käsityöläisten, tekemistä kirjoista. Olkia on tulossa ainakin kaksi uusintaa, mutta joko on tiedossa menevätkö ne samoin kuin viime keväinen (?) Haaviston näköispainoksen myynti, vain jollekin kirjakerholle? Mitä mieltä on ottaa minimimäärällä uusia painoksia kirjoista jotka revitään käsistä, ja joista siten saisi myytyä moninkertaisia painoksia?
Velipoika taipui "uhkailun" alla ja kertoi toivovansa joululahjaksi villasukkia. Värikeskustelu oli lopulta hyvinkin antoisa ja taas yksi yksinäinen kerä on löytänyt olemassa ololleen tarkoituksen ja on saava (toivottavasti) ennen joulua uuden muodon. Sitten kun vielä keksisi millaiset sukat sitä tekee, velipoika kun on aika nirso. Mietin että tekisin viikinkipalmikkoa, walesilaisen kantapään ja nuolikärjen. Haasteena vaan on sitten se, miten se viikinkipalmikkoinen varsi pysyy ylhäällä, eivätkä sukat valu kengissäkään. Edelliset viikinkipalmikkosukat kun menivät täysin sisäkäyttöön (ja ovat toivottavasti kovasti pidetyt ja käytetyt), joten tietoa ei asiasta juuri ole.
Työha(r)joittelupaikalla tuli tänään mieleen erään tutun kauan sitten piirtämä kuva "kun aamut alkavat painaa", nuori istuu tyhjän huoneen nurkassa ja seinät on tukkimiehen kirjanpidolla viivoja, aamuja, täynnä. Heräsin miettimään milloin käsitöistä tuleekin mukavan harrastuksen sijaan pakko, hyvän tai huonon omantunnon, hyvän tai huonon itsetunnon lähde? Varsinkin näin joulun alla pohdin moniko käsitöitä tekevä kokee vähenevien aamujen ennen joulua käyvän painavammiksi ja painavammiksi, ja moniko kokee vasta jouluaattona joskus puolenpäivän jälkeen sen helpotusta tuovan tuntee kun viimeinenkin joululahjasukka, -pipo, tai -paita on valmis, päätelty, kasattu ja paketoitu? Onko itsetehtyjen lahjojen arvoittaminen vääristänyt käsityöharrastajien ajatukset annettavista lahjoista, tai vielä pahempaa, näiden lähipiirien odotukset? Moniko muistaa kysyä itseltään, onko neulominen vielä hauskaa ja mukavaa? Monasti tuntuu, etten minä ainakaan muista kysyä ja kuunnella itseäni, vaan neulon edelleen, koska jouluun on niin ja niin vähän aikaa ja niin niin paljon lahjoja on vielä tekemättä. Ehkä tämäkin on juoksupyörä josta ei osaa hypätä pois, tai no, haluakaan hypätä pois.

No comments:

Post a Comment