2008/12/31

In Memorian

Minusta tuli tänään virallisestikin autoton. Kultaseni meni peltoautoksi muutamalle pojannaskalille jonnekin päin maata. Helpotus ja toisaalta myös suuri haikeus. Ensimmäinen oma autoni, se jolla ihan oikeasti opin ajamaan ja jonka temput ja ongelmat tunsin niin hirveän hyvin. Jonka ongelmat ja temput tunsin valitettavan hyvin. Viime talvena autosta petti laturi ja minä olin menossa Kajaanista Vuokattiin ja sitten takaisin, keskellä yötä. Sitten petti lohkolämmin ja virranjakajan kansi. Kun Kultasella alkoi muutenkin jo ikä painamaan ja yhtä sun toista muutakin, niin aloin pelätä tuota Kuopio-Kajaani välin ajamista. Mikäs siinä Kuopioon mennessä ja Kuopiossa ajellessa, mutta entäs jos Kultaselleni olisi tullut joku ongelma jossain Iisalmen ja Sukevan välissä, missä ei ole mitään? Opiskelijalle myös vakuutukset ja verot tuntuivat isoilta maksaa ja opiskelijahintaan tulikin jopa halvemmaksi kulkea junalla kuin autolla. Nyt siis Kultasellani on uusi omistaja, ja vaikka se on helpotus niin olen myös hyvin haikeissa tunnelmissa, niin paljon hyviä muistoja autoon liittyy. Eikä se enää ole minun Kultaseni.
Kävin lauantaina Kummipojan luona ja tilkkupeitto oli päätynyt päiväpeitoksi. Kummipoika totesi suunnilleen joka tilkusta että juuri se tilkku on hänen lempitilkkunsa ja yhdessä sitten kokeilimme erilaisia pintoja ja värejä. Pohdimme mistä mikin oli niin tuttua, ja Kummipoika toi esille omat "pelastussukkansa". Tein viime talvena välityönä Kummipojalle Jussi-vihreästä 7veikasta sukat ja muutaman ValoVille raidan joukkoon. Yksi koulukaveri sitten sanoi että nuohan on pelastuslaitoksen värit, josta sitten tuli sukille nimikin, pelastuslaitossukat, joka on lyhentynyt vaille nelivuotiaan Kummipojan suussa sitten pelastussukiksi. Molempia lankoja siis oli tilkkuina peitossa.
Sunnuntaina pääsin takaisin kotiin, ja aloitin sitten Serkkupojalle syntymäpäivälahjaa. Teen tummanharmaasta Isoveikasta paidan, malli on syksyn 2006 lehdestä. Takakappale tuli tänään valmiiksi, yhteensä sen tekemiseen meni ehkä 6h. Varmaan eniten aikaa meni tuon kierteisen joustinneuleen keksimiseen ja siihen että myös nuo pintakuviot neulotaan kierretysti.
Eilen päätin osallistua ensimmäiseen vaihtooni, eli tiskiliinavaihtoon ja teinkin jo liinankin valmiiksi. Lankana oli Suvi. Liinasta tuli nelivärinen ja mallineuleena on dominoneule. Kullakin värillä siis tein yhden palan. Ihan kiva, mutta idea kaipaa vielä vähän parantelua. Näitä voisi melkein tehdä ensi jouluna kahvipakettien mukaan joululahjaksi, sillä sitä isompaa en ensi jouluna tee.
Ostin tänään langat Huopas-laukkuun talven lehdestä. Samalla ostin hahtuvaisenkin, vaikken vielä edes tiedä milloin ehdin tuon laukun neulomaan, tässä kun on näitä keskeneräisiä joululahjojakin vielä. Toisaalta tuo nykyinen olkalaukkuni vetelee viimeisiään, joten, kai se pitäisi neuloa se laukku kohta puoliin, jos en meinaa keräillä omaisuuttani pitkin Kajaanin teitä. =o) Samalla sorruin ostamaan kaksi kerää oranssia Rosea alennuksesta (2€/kerä). Niistä en vielä tiedä mitä teen, mutta kyllä niistä jotain keksii, on niin kiva väri, vaikkein muuten oranssista juuri pidäkkään.
Kirpparilta löysin kaksi saksalaista pitsi-vihkosta. Yhteensä maksoivat 2,2€ (olivat siis teipattuina yhteen). Toinen on vuodelta 1957 ja toinen vuodelta 1955, sama vihkonen kun näyttää olevan alankomaalaisessa e-bay:ssa myytävänä. Siellä hintana oli 1€, eli tulinkohan maksaneeksi 10senttiä ylihintaa? Tuolla e-bay:ssä myyjä kehui kyllä kovasti miten kauniita pitsejä ja miten helppo niitä olisi tehdä. Saas nyt nähdä kuin käy, merkit ainakin ovat hieman erilaiset ja sitten on sellaisia virkkausmerkkejä (erilaisia pylväitä lähinnä) joita en ole koskaan nähnytkään. Pitänee kysellä vähän käännösapua. =o)
Uuden vuoden aaton kunniaksi taidan vielä valittaa naapurieni suht järettömästä käytöksestä. Naapurirapussa ampuuvat raketteja ulko-ovelta. Ajotien toisella puolella olisi ihan kinoskin josta laukaista ja siinä sitten kohta metsä johon ampua, mutta ei. Vastapäisestä talosta ammutaan niin ikään ovelta, ja todellakin vastapäisestä talosta. Meillä on tässä kolme taloa niin että kaksi on peräkkäin ja kolmas sitten pihan toisella puolella. Piha on sitä kapea että tästä näkee vastapäisestä talosta jos ikkunan edessä liikutaan jne. Olisi hyvin tilaa ampua metsään päin, näkyisikin hyvin, mutta ei. Nyt kaikuu sitten monin kertaisesti ja tällä tuulella sitten vielä riskit lisääntyy kun tuuli kuljettelee raketteja ihan miten sattuu. Toivottavasti mitään ei tapahdu.

Hyvää ja neulerikasta vuotta 2009 kaikille Neulomolaisille!

2008/12/25

Rauhallista Joulunjatkoa!

Ajattelin että tänään jättäisin blogaamatta, mutta jotenkin olen jo ehtinyt tottua tähän blogaamiseen osana iltarituaaleja, ihan niin kuin hampaiden pesemiseen ja hiusten harjaamiseen jne.
Aattona iskenyt tauti taisi olla aika nopeasti ohimenevä, kun oireita ei enää tänään ollut. Parhaat vaihtoehdot ovat joku viruskanta joka minulla oli jo ennestään, stressistä johtuva psykosomaattinen pysähtymiskäsky tai sitten nestehukasta johtuva lämpöuupumus. Veikkaan tuota viimeisintä, oireet sopivat ihan parhaiten. Mutta onneksi pääsin siitä näin äkkiä.

Kummipoika oli osittain kiinnostunut "taikapeitostaan", pitää mennä käymään hänen luonaan tuossa viikonloppuna ja katsoa olisiko kiinnostus lisääntynyt kotiin päästyä. Serkkupojan reaktioista puputyynyyn tai peittoon ei ole, mutta sitäkin pitänee kysellä.

2008/12/24

NOLLA!

Luvatun 15.30 sijaan 03.30 onkin lähempänä. Olen pahoillani.
Eilen illalla aloin pelätä saaneeni vatsataudin (koko perhe ja puoli sukua ovat sairastaneet noro-viruksen pari viikoa sitten) kun alkoi kuvottaa ja kuvotus jatkui sitten voimakkaana tänä aamuna. Huippasi ja heikotti, epäilin sitten nestehukkaa kun oireet eivät onneksi täsmänneetkään noroon. Peiton ompelu meni ihan hänekseen kun jatkuvasti joutui purkamaan, ja lopulta Äitee suostui sen verran auttamaan että saatiin peitto jokseenkin kondikseen ja Pukin säkkiin. Sitten oli vielä koottavana Kummipojan paita, johon tosin ei lopulta mennyt kuin parikymmentä minuuttia.
Pukki-reissun jälkeen (Velipoika siis joulupukkina Kummipojalle et al) havaitsin että kuumetta on rapiat 38C ja minulle kn se 37,5C on jo todella paha. Ei siis ihme ettei ruoka ole maistunut ja että on väsyttänyt kokoajan.

Sain oikeastaan kaikki tovomani lahjat, muutaman kirjan ja pari leffaboxia, sekä opiskelijalle aina tärkeää, eli rahaa. Lisäksi tietysti suklaata ja muuta makeaa. Jos siis sairastumista ja neljää keskenjäänyttä lahjaa ei huomio niin suorastaan erinomainen joulu. =o)

Tonttu Touhukas, ensimmäinen tarina

Joulukuun 1.


Tonttu Touhukas on reipas ja nuorekas, 1004-vuotias tonttu, yksi monista Joulupukin apureista. Itse asiassa Touhukas on Pukin tontuista se jonka tehtävä on pitää Joulupukin Isoa Kirjaa, sitä kirjaa josta Pukki aattona tarkistaa lasten osoitteet ja nimet niin että lahjat löytävät oikeat omistajansa. Toki Pukin Isossa Kirjassa on paljon muutakin tietoa, siellä on kerrottu mistä löytyvät kaupungin parhaat piparit, missä on hyvä paikka porojen levähtää, kirjassa kerrotaan millä taikasanoilla mikäkin poro nousee lentämään ja kuinka Pukki voi kutsua tarvittaessa uuden ja levänneen poron Korvatunturilta. Pukin Iso Kirja on siis aika tärkeä, mutta kauhukseen Touhukas joutuikin hiljattain huomaamaan että Pukin Iso Kirja oli joutunut kesällä Korvatunturin aina niin nälkäisten sopulien reitille. Kirjan sivut olivat täynnä reikiä eikä Touhukas pystynyt tarkistamaan yhdenkään lapsen nimeä tai lahjatoivetta tai mitä kotitontut olivat kenestäkin lapsesta sanoneet. Miten Touhukas nyt selviäisi tärkeästä tehtävästään?


Joulukuun 2.

Touhukas ei tiedä kuinka kertoa Joulupukille se kauhea totuus että Pukin Iso Kirja on joutunut sopulien ateriaksi ja että huonomuistinen Joulupukki joutuu kaivelemaan muistinsa perukoilta porojen taikasanat ja salaiset oikoreitit ympäri maailmaa. Touhukas kun on Pukin ohella ainoa olento maan päällä joka tietää Ison Kirjan salaisuudet ja lasten nimien ja toiveiden selvittäminen olisi hänen tärkein tehtävänsä, ilman Pukin Isoa Kirjaa kun lapset saisivat vääriä lahjoja ja Pukki kutsuisi Mattia Mikoksi ja Tiinaa Minnaksi. Eikä kotitonttujen vinkkejä voitaisi mitenkään hyödyntää, sillä tontut eivät tietäisi kuka tarvitsee uudet villasukat ja kuka uuden yöpuvun. Touhukas oli varma, ettei joulua tulisi ollenkaan koska ilman Pukin Isoa Kirjaa hän ei tiennyt miten joulu voisi edes tullakaan. Joulupukki on onneksi viisas, joskin hajamielinen, mies jolla on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, niin myös tähän; Touhukkaan tulisi kerätä tarvittava tieto jotta voitaisiin kirjoittaa Pukin Uusi Iso Kirja!


Joulukuun 3.

Touhukas jäi harvoin sanattomaksi, mutta oliko Pukki nyt ihan varma mitä Touhukkaalta pyysi, jouluunhan oli enää kolme viikkoa! Miten Touhukas ehtisi kerätä tietoa kaikista maailman lapsista ja aikuisista? Toisin kuin Pukilla Touhukkaalla ei ollut valon nopeudella lentäviä poroja tai salaisia oikoreittejä. Sitä paitsi tietojen kerääminen oli hankalaa, ihmiset kun eivät ikinä saisi tietää milloin ja mitä tietoja tontut heistä keräävät. Kotitontutkin olivat liian kiireisiä kodeissaan jouluvalmisteluissa. Touhukas tiesi että joulun onnistuminen ja lasten ilo olisi nyt hänen hartioillaan. Hänen olisi kerättävä tarvittavat tiedot ja muisteltava porojen taikasanat ja Pukin salaiset oikoreitit, kaikki kolmessa lyhyessä viikossa. Touhukas päätti aloittaa tietojen keruun porojen aitauksesta. Porot ja tontut kun puhuivat vielä samaa kieltä, ainakin näin joulun aikaan. Touhukas ei koskaan oikein ollut pitänyt Pukin poroista. Nämä kun olivat niin ollakseen koska pystyivät lentämään ja koska Pukki muisti kaikki ne nimeltä, toisin kuin tontut.



Joulukuun 4.

Touhukas lähestyi poroaitausta. Porot olivat syömässä. Tallitonttu istuskeli aitauksen reunalla, jutteli poroille niitä näitä ja ihmetteli mitä Touhukas oikein teki tallien läheisyydessä. Varovasti, partaansa nostellen Touhukas ylitti mutaisen tallipihan ja istahti tallitonttu Vilttihatun viereen. Vilttihattu oli samalta tonttu-kurssilta kuin Touhukaskin ja he olivat nuorina tonttuvasoina aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia vanhemmille tontuille. Touhukas puhkesi vähän varoen puhumaan ongelmastaan, voisiko Vilttihattu auttaa häntä ja kysyä poroilta näiden taikasanat? Vilttihattu myhäili partaansa, kyllä hän mielellään auttaisi tonttutoveria, varsinkin jos Touhukas auttaisi häntä Pukin uuden poron nimeämisessä. Poron nimi tuli alkaa P:llä ja sen piti kuvastaa poroa mahdollisimman hyvin. Vilttihattu osoitti Touhukkaalle nimettömän poron ja lähti kyselemään muilta poroilta taikasanoja. Touhukas tarkkaili aidan kanssa vahvuudesta ottelevaa nuorta poroa ja keksi että se oli aika moinen riitapukari. Pukari-Pietari olisi siis poron nimi.


Joulukuun 5.

Poroista selvittyään ja taikasanat saatuaan Touhukas kiiruhti kohti Korvatunturin tietotoimistoa mihin lasten kirjeet kerättiin. Tietotoimistoa hoiti tonttu Tietävä, vaikka hän toivoikin itseään kutsuttavan tonttu-neiti Tietäväksi. Touhukas katseli ovensuusta kuinka tietotoimiston tontut lajittelivat kirjeitä sen mukaan mistä ne olivat tulleet. Nuori tonttukokelas kävi hakemassa japaninkieliset kirjeet käännettäväksi Japani-toimistoon ja toinen nuori tonttukokelas huuteli saksaksi kirjoitettuja kirjeitä. Tonttu-neiti Tietävä viittoi Touhukasta suuren pöytänsä ääreen, ja kirjepinoja väistellen Touhukas lähti etenemään muurahaispesän tavoin kuhisevassa hallissa. Tietävä suhtautui Touhukkaan ongelmaan myötäilevästi, hän kyllä keräisi nimet, osoitetiedot ja lahjatoiveet, mikäli Touhukas toisi hänelle matkoiltaan erilaisia postimerkkejä, Tietävässä kun oli filatelistisia taipumuksia. Touhukkaan oli helppo suostua Tietävän pyyntöön. Hänen työnsä kun helpottuisi suuresti jos toimistotontut keräisivät ainakin osan lapsilta tulleista kirjeistä.


Joulukuun 6.

Tietotoimiston vilinän jälkeen kartoittajatontun toimisto kaikui hiljaisuuttaan. Kartoittajatonttu Hyvämuisti tutkiskeli karttapalloa ja mutisi itsekseen suunnitellessaan Joulupukin tämänvuotista reittiä mahdollisimman lyhyeksi. Touhukas yskähti pari kertaa ennen kuin Hyvämuisti huomaisin Touhukkaan. Hyvämuisti oli Pukin vanhin tonttu, hän oli jo saavuttanut kunnioitettavan viiden tuhannen vuoden iän. Hän oli nähnyt ihmisten tulon tonttujen asuinalueille ja muisti tonttujen vetäytymisen Korvatunturin rauhaan. Hyvämuisti tiesi kaikki Pukin oikoreitit ja niihin tarvittavat loitsut. Touhukas tiesi että Hyvämuisti kertoisi kyllä hänen tarvitsemansa tiedot, mutta huolestui samalla, monenako jouluna Hyvämuisti vielä suunnittelisi Pukille parhaan reitin maailman lasten koteihin? Tontutkaan kun eivät voineet elää iäti. Touhukas päätti järjestää Hyvämuistille oppilaaksi jonkun hyvätapaisen nuoren tonttukokelaan. Hyvämuisti hymähti hyväksyvästi Touhukkaalle ja kehotti tätä kaivamaan muistikirjansa esille.



Joulukuun 7.

Kun Touhukas oli tavannut kaikki tontut Korvatunturilla jotka saattoivat auttaa ja järjestettyään Hyvämuistille tonttukokelaan, hän suuntasi askeleensa kohti lähinnä kotitonttujen käyttämää tonttuasemaa josta lähtivät pikavuorot kaikkiin tonttukeskuksiin ympäri maailmaa. Tonttukeskuksissa kotitontut, saunatontut, metsätontut ja kymmenet muut eri tontut saattoivat kokoontua silloin kun heillä oli vapaata. Touhukas piti eniten metsätontuista, jollainen hän oli itsekin ollut pienenä tonttuvasana muutamaa sataa vuotta aiemmin. Metsätontut keräsivät käpyjä ja keittivät niistä suuressa taikapadassaan uusia tonttuvasoja koulutettavaksi moniin eri tehtäviin tonttujen maailmaan. Vaikka ihmiset eivät enää voineetkaan nähdä tonttuja, tonttujen tehtävät ihmisten elämän helpottamiseksi eivät olleet vähenneet. Touhukkaan saavuttua tonttuasemalle ensimmäinen lähtevä pikavuoro näytti suuntautuvan Saksassa olevaan tonttukeskukseen. Tarkistettuaan paluuvuorot Touhukas hyppäsi kyytiin ja matka saattoi alkaa.


Joulukuun 8.

Saksalaisessa tonttukeskuksessa oli koolla peltotonttuja, muutama vuoristotonttu ja jopa yksi kirkkotonttu, sellainen joka huolehti kirkosta suntion ollessa poissa. Suurin ryhmä olivat kuitenkin metsätontut. Touhukkaan ongelman kuultua tontut hajaantuivat kukin omille kotiseuduilleen keräämään tietoja ja jututtamaan kotitonttuja. Kirkkotonttu jäi pitämään Touhukkaalle seuraa ja kertomaan enemmän saksalaisesta joulusta. Touhukkaalle oli vanhana tonttuna yllätys kuulla että Saksassa joululahjat toikin Kristus-lapsi ja että lahjakirjeet lähtivät niin ikään hänelle. Samalla Touhukkaalle selvisi Tietävän ihmettely sokerista kirjeissä, toivekirjeeseen kun tuli lisätä sokeria mukaan. Joulukuun alussa taloissa kiersi Pyhä Nikolaus joka katsoi että lapset pitivät huolta kengistään ja jätti niihin pieniä yllätyksiä huolellisille lapsille. Kirkkotontun päästyä tarinansa loppuun muut tontut alkoivat palailla keskukseen tietoineen ja Touhukas keskittyi kirjoittamaan muistikirjaansa. Hyvät joulut toivotettuaan hänen oli aika jatkaa matkaansa.


Joulukuun 9.

Tonttukeskuksesta oli lähdössä hyvin harvinainen pikavuoro kohti Australiaa. Touhukas ei ollut ikinä aiemmin käynyt Australiassa, mutta oli huomannut sikäläisten kotitonttujen olevan hyvin ruskettuneita. Australialaisessa tonttukeskuksessa oli autiomaatonttuja, peltotonttuja, navetta- ja tallitonttuja ja omituisia metsätonttuja jotka kertoivat olevansa sademetsätonttuja. Eräs navettatonttu kertoi että heillä oli hiljan alkanut kesäloma ja että lapset palaisivat kouluun vasta helmikuun alussa. Autiomaatontut halusivat näyttää omaa valtakuntaansa Touhukkaalle kun muut tontut kokoaisivat hänen tarvitsemansa tiedot. Touhukas ihmetteli isoja hyppiviä eläimiä ja puissa nukkuvia paksuturkkisia karhuja. Autiomaatontut kertoivat eläinten olevan kenguruita ja koala-karhuja, australialaisia pussieläimiä, joita ei muualla maailmassa ollut. Autiomaatontut kertoivat että heilläkin eläimet kerääntyivät joulun viettoon. Keskukseen palattuaan Touhukas kiitteli jälleen uusia tonttuystäviä avusta ja jatkoi matkaansa.



Joulukuun 10.

Australiasta ainoa lähtevä pikavuoro suuntautui Japaniin, nousevan auringon maahan. Japanilaiset tontut, vuoristotontut, pyhäkkötontut, toimisto- ja tehdastontut, peltotontut ja kotitontut kumartelivat ja tarjosivat Touhukkaalle teetä. Tontut kertoivat että harvat japanilaiset lapset kirjoittivat Joulupukille, koska harvat japanilaisperheet viettivät joulua. Sen sijaan keisarin, Japanin hallitsijan, syntymäpäivä sattui joulun tienoille. Silloin lapsilla oli vapaata koulusta. Tontut osasivat kertoa kuitenkin että yhä useammat lapset odottivat Joulupukkia tuomaan lahjoja lentävillä poroillaan. Aatonaattona, keisarin syntymäpäivänä, aikuiset ja lapset saattoivat osallistua kulkueeseen jossa kaikki olivat pukeutuneita tontuiksi ja kaupungit valaisivat katuja ja puistoja tuhansin valoin. Touhukas ihmetteli kuitenkin eniten kun tontut kertoivat että Japanissa joulu oli pariskuntien juhla, toinen ystävänpäivä. Touhukkaan kuunnellessa japanilaisia tonttuja paikalle kertyi lisää kotitonttuja kertomaan Touhukkaalle ihmisistään.


Joulukuun 11.

Japanilaisten tonttujen vieraanvaraisuutta on Touhukkaan mielestä vaikea jättää taakseen, mutta hänen oli edelleen kiiruhdettava matkalleen, jotta joulu voisi tulla ajallaan ja lapset saada lahjansa. Kerättyään paljon tietoa erimaiden ja -mantereiden tontuilta Touhukas ajatteli käydä viemässä muistikirjansa säilöön Korvatunturille ja samalla kenties käydä saunassa, sillä matkustaminen oli toden totta likaannuttavaa puuhaa. Hänen hopean harmaa partansakin oli ihan takkuinen ja siinä tuntui hiekan jyviä Australiasta sekä oksien paloja ja neulasia Saksasta. Lisäksi Touhukkaalla on nälkä ja ikävä hyvää riisipuuroa jota tontut söivät aina valmistautuessaan tulevaan jouluun. Touhukas tutkiskeli pikavuoroluetteloa ja huomasi että pääsisi takaisin Korvatunturille yhdellä vuoronvaihdolla. Samalla hänellä olisi aikaa käydä muistiinpanonsa läpi, niin että kirjuritonttu voisi siirtää tarvittavat tiedot helposti Pukin Uuteen Isoon Kirjaan. Ehkäpä Touhukas ehtisi myös käydä tietotoimistossa viemässä postimerkit Tietäväiselle.


Joulukuun 12.

Korvatunturilla tontut hyörivät tehtävissään paketoiden, rakennellen ja kuka mitenkin saadakseen Joulupukin lähtövalmiiksi jouluaattoon mennessä. Vain harvat tontut tiesivät mitä Pukin Isolle Kirjalle oli käynyt, ja nekin jotka tiesivät, luottivat Touhukkaan saavan kaikki tarvittavat tiedot kokoon jotta joulua voitaisiin viettää kuten aina ennenkin. Touhukkaan kirjuritonttu oli toimistossaan kirjaamassa ylös Vilttihatun, Tietäväisen ja Hyvämuistin toimittamia tietoja sekä Joulupukin tuomia salaisia kutsuhuutoja porojen vaihtoa varten. Kirjuritonttu Sulkanivel kuunteli kummissaan Touhukkaan tarinoita erilaisista tontuista ja jouluista. Sulkanivel kun oli vielä verrattain nuori, vasta hiljan tontun arvonimen saanut 500-vuotias. Touhukas katseli Sulkanivelen aikaansaannoksia ja oli tyytyväinen nähdessään siistin käsialan tuottavan tekstiä nopeasti ja varmasti niin että Sulkanivel pääsisi Touhukkaan muistikirjan pariin piakkoin. Saunan ja puuron jälkeen Touhukkaan oli aika sukia partansa ja suunnata uusiin seikkailuihin



Joulukuun 13.

Touhukas venytteli puutuneita jalkojaan Länsi-Götanmaalla olevalla tonttuasemalla ja ihastui ikihyviksi kuullessaan pääsevänsä seuraamaan peltotonttujen kanssa Lucian päivän viettoa. Lucia oli kaunis, nuori italialainen neito jonka nimi merkitsi valoa ja joka oli kuollut uskonsa puolesta talvisen valonjuhlan aikaan. Lucian sanottiin tuovan valon pimeyteen ja siksi joka vuosi ruotsalaiset valitsivatkin nuoren naisen kantamaan päässään kynttiläkruunua joka valaisi ympäröivän pimeyden. Touhukas muisti kuulleensa vastaavasta perinteestä myös suomalaisilta kotitontuilta, mutta oli silti innokas näkemään miten Ruotsissa juhlaa vietettiin. Ruotsalaiset tontut tarjosivat Touhukkaalle riisipuuroa ja sen kanssa kalaa. Touhukas myhäili partaansa, kyllä hänen kelpasi naapurimaan vieraanvaisuutta kehua ja tonttuja kutsua myös Korvatunturilla käymään, jahka joulu olisi ohi. Ruotsalaisilla kotitontuilla oli oma kirjansa ja Touhukas sopi että kirja vietäisiin lainaan Korvatunturille.


Joulukuun 14.

Ruotsista Touhukas suuntasi pikavuorolla Islantiin, jään ja kuumien lähteiden maahan. Islannin tonttukeskuksessa ei ollut ainoastaan tonttuja, vaan myös haltioita ja maahisia. Jäätikkötontut kertoivat että islantilaiseen jouluperinteeseen oli kuulunut vielä kaksisataa vuotta aiemmin kahdeksankymmentä erilaista pukkia, mutta nykyään heitä oli enää kolmetoista. Pukit olivat hieman pahanilkisiä, he kun veivät taloista ruokaa ja maitoa. Jokaisella kolmellatoista pukista oli oma, vakioitu vierailupäivä, ensimmäinen heistä kävi 12. joulukuuta ja viimeinen 25.joulukuuta. Pukit olivat hiljan alkaneet muuttua hieman kiltimmiksi ja laittoivatkin lasten ikkunalle jättämiin kenkiin pieniä lahjoja, kuten makeisia ja väriliituja. Touhukas kertoi huomanneensa että suora valtatie teki mutkan kiven takia ja sai kuulla etteivät ihmiset olleet halunneet häiritä maahisia. Islantilaiset kun saattoivat edelleen nähdä tonttujaan ja haltioita. Islantilaiset kotitontut olivat kiiruhtaneen kertomaan tietojaan Touhukkaalle ja niinpä hän saattoikin jatkaa matkaansa.


Joulukuun 15.

Islannista Touhukas matkasi New Yorkiin, Yhdysvaltoihin. Sikäläisessä tonttukeskuksessa oli pääasiallisesti toimistotonttuja, kuten häntä odottanut tonttukin oli. Tontulla oli hiippalakin sijaan päässään pyöreä lakki ja parran ohella hänen kasvojaan ympäröivät otsakiharat. Toimistotonttu kertoi että hänen ihmisensä eivät viettäneet joulua, vaan suunnilleen samaan aikaan vietettävää hanukaa, jota juhlittiin kahdeksan päivää yli kaksituhatta vuotta sitten makkabealaisista saadun voiton ja juutalaisten, toimistotontun ihmisten, temppelin uudelleen vihkimistä. Touhukas tiesi että temppeli oli samanlainen kuin iso kirkko. Temppeliä vihittäessä juutalaiset olivat kokeneet ihmeen, päiväksi tarkoitettu oliiviöljy olikin palanut kahdeksan päivää. Hanukan aikaan lapset saivat pienet hyrrät joiden neljällä sivulla oli heprealaiset kirjaimet sanomassa ”Täällä tapahtui suuri ihme”. Touhukas ihmetteli miten monet ihmiset eivät viettäneet joulua, mutta tiesi että erilaisuus oli hyväksi.



Joulukuun 16.

New Yorkista Touhukas matkasi Yhdysvaltojen länsirannikolle, Kaliforniaan. Touhukas ei ollut koskaan nähnyt niin monia erilaisia tonttuja yhdessä paikassa kuin Kalifornian tonttukeskuksessa. Oli intiaanien aavikkotonttuja ja vuoritonttuja, aasialaisia ja afrikkalaisia, eurooppalaisia ja monia muita, sellaisiakin joita Touhukas ei osannut sijoittaa minnekään. Eräs afrikkalais-taustainen rantatonttu tahtoi pitää Touhukkaalle seuraa ja kertoa ihmistensä Kwanzaa-juhlasta, seitsenpäiväisestä tapahtumasta jota vietettiin kunnioittamaan ikiaikaista perinnettä ensimmäisen sadon juhlasta ja afrikkalaisen kulttuurin ja esivanhempien muistolle. Juhla itsessään ei ollut ihmistenkään mittapuun mukaan kuin keski-iän saavuttanut. Kwanzaan kuului seitsemän muistoesineen asettaminen juhlapöydälle ja lahjojen antaminen sekä perheen kanssa ajan viettäminen. Kalifornialaiset tontut olivat kiireellä kerännet Touhukkaan tarvitsemat tiedot, myös itärannikon tontut tulivat kiireissään jottei Touhukkaan tarvitsi odottaa heidän takiaan, vaan joulu pelastuisi.


Joulukuun 17.

Kaliforniasta Touhukaan oli järkevintä jatkaa matkaa Argentiinaan, Etelä-Amerikkaan. Argentiinassa häntä olivat vastaanottamassa tasanko-, ylänkö- ja vuoristotontut sekä joki- ja metsätontut. Vaikka argentiinalaiset, tontut ihmisten tavoin, olivat kiihkeitä jalkapallo-faneja Touhukas sai nämä houkuteltua kertomaan omasta joulustaan ja sen perinteistä. Joulua vietettiin perheen kesken ja tarkoitus oli saada aikaan mahdollisimman paljon melua, ja ihmiset ampuivatkin ilotulitusraketteja ja tanssivat myöhälle yöhön joulukakkua ja pähkinöitä syöden. Lahjat lapsille toivat Itämaan tietäjät tammikuun alussa ja lahjat laitettiin lasten kenkiin. Tontut halusivat kuulla lisää myös suomalaisesta joulusta ja Touhukas kuvaili näille ruokia ja joulukuusta, jonka tontut kertoivat olevan heille aivan uusi tuttavuus, heillä kun ihmiset kokosivat koteihinsa seimikuvaelman. Kotitontut rymistelivät eteisessä ja Touhukas tiesi että hänen oli aika jatkaa taas matkaa. Hän kuitenkin kutsui tontut käymään Korvatunturille, tutustumaan Suomeen.


Joulukuun 18.

Vaikka matkailu olikin mielenkiintoista, Touhukas kaipasi jo Korvatunturille, omaan kammionsa rauhaan, ystäviensä pariin. Argentiinasta Touhukkaan tie kuitenkin johti Keniaan, itäiseen Afrikkaan. Kenian tonttukeskuksessa oli pääasiallisesti vain aavikko- ja ylänkötonttuja. Tonttuneideillä oli kirjavat kankaiset päällyspuvut, kangat, joiden kätköissä he kuljettivat mitä monipuolisimpia tavaroita. Tontut olivat kaikki kahvin tai suklaan värisiä, kiharatukkaisia alati hymyileviä olentoja. Eräs tonttuneideistä, joka muistutti Touhukkaan mielestä kovasti Tietävää, kertoi että jouluna ihmiset kerääntyivät ulos juhlimaan ja tanssimaan ystävineen. Torit ja kadut koristeltiin joulukuusten sijaan erilaisilla kukilla ja ihmiset kävivät katsomassa Joulupukkia erilaisissa tilaisuuksissa, kodeissa Pukki ei nimittäin vieraillut. Lahjoja annettiin vain harvoin. Kotitontut, tai oikeamminkin majatontut tulivatkin jo Touhukkaan tarvitsemien tietojen kanssa. Taas oli hyvästien aika.



Jouluun 19.

Keniasta Touhukas suuntasi kohti Kreikkaa. Hänestä oli hauska ajatella Kreikkaa pohjoisena, sillä Korvatunturilta nähden se oli etelässä. Kreikan tonttukeskuksessa oli paljon museotonttuja, vanhoja valkopartaisia tonttuja jotka olivat aikoinaan kotitonttuina seuranneet taideteosten luontia ja nyt he valvoivat niiden kuntoa. Kreikkalaiseen jouluun kuului se että lapset kiersivät naapurustossaan laulamassa lauluja Kristuksen syntymästä. Sen jälkeen perheet kokoontuivat yhteiselle aterialle päättämään pitkään kestänyttä paastoa. Touhukas ihmetteli miten kukaan pystyi paastoamaan, jättämään ruoastaan pois tiettyjä tarvikkeita, juuri joulun alla kun herkullisia jouluruokia piti maistella valmistamisen ohella. Christougennaa seurasi kaksitoista päivää kestävä aika jolloin pahankuriset kääpiöt tekivät tuhojaan taloissa, ellei talo ollut suojattu oikein, puinen risti piti koristella basilikalla ja upottaa veteen. Lahjoja lapset saivat uutena vuotena. Touhukaan muistikirja alkoi jo pursuilla yli kaikesta hänen saamastaan tiedosta.


Joulukuun 20.

Kreikasta Touhukas olisi jo halunnut suunnata Korvatunturille, mutta vielä oli yksi tärkeä tonttukeskus vierailtavana, nimittäin Venäjän tonttukeskus Moskovassa. Moskovassa joulun läheisyys ei juurikaan näkynyt, ja syykin selvisi Touhukkaalle, Venäjällä kun vietettiin joulua uutena vuotena ja Kristuksen syntymäjuhlaa tammikuun seitsemäntenä. Uutena vuotena Pakkasukko toi lahjoja ja siitä alkoi kolmepäiväinen juhla jota vietettiin perheen ja ystävien kanssa tanssien ja juhlien. Tammikuun seitsemäntenä ihmiset sitten kerääntyivät kirkkoon koko yön kestävään jumalanpalvelukseen Jeesuksen syntymän kunniaksi. Touhukkaan oli hankala ymmärtää miten sama asiaa saatettiin juhlia niin eri aikaan, mutta eräs erämaatonttu kertoi sen johtuvan erilaisista kalentereista, päivämäärä oli kyllä sama, aika vaan eri. Viimeisetkin kotitontut tavattuaan Touhukas oli jo innokas lähtemään kotiin, kokoamaan Pukin Uutta Isoa Kirjaa. Joulu saattaisi sittenkin onnistua, Touhukas hymyili partaansa.


Joulukuun 21.

Korvatunturin vilskeessä Touhukkaan oli hankala uskoa kaivanneensa sinne. Milloin kukakin tonttu kävi hänen ovellaan kyselemässä kuka mitäkin, pitikö Mialle laittaa punainen vai violetti villapusero, oliko Jonille menossa pipo vai lapaset? Tonttuneiti Tietävä kävi peräämässä postimerkkejään, jotka Touhukas oli kyllä hankkinut, mutta jotka olivat hukkuneet muistikirjan kätköihin. Sulkanivel kirjoitti kynä sauhuten maailman lasten, ja myös aikuisten, nimiä, toiveita ja osoitteita Isoon Kirjaan. Hyvämuisti kävi tuomassa Touhukkaalle pukin ajoreitin jouluaattoa varten, ja Touhukkaan piti reitin varteen suunnitella missä Pukki söisi ja missä porot saisivat ruokansa. Touhukkaan piti laskea montako minuuttia Pukki voisi kunkin lapsen luona viipyä ja ketkä lapsista joutuisivat tyytymään oven pieleen heitettyyn säkkiin, lapsia kun oli monia, mutta Joulupukkia vain yksi. Touhukkaan piti ottaa huomioon myös yksin jouluaan viettävät vanhukset, kuka toisi heidän jouluilonsa? Pukin Uusi Iso Kirja oli saatu koottua uudestaan ja joulu oli pelastettu.



Joulukuun 22.

Kun jouluaattoon oli enää pari päivää Korvatunturin vilske hiljeni äkkiä. Lahjat olivat valmiita, nätisti paketoituna ja nimikortit kiinnitettynä. Lahjasäkit oli pakattu ja porojen reet huollettu. Kuukausien uurastuksen jälkeen tontut saisivat levähtää. Tallitontut suunnittelivat poroja varten sopivaa matka-apetta samalla kun valmistelivat talleja joulua varten. Tietotoimisto oli hiljennyt, viimeisetkin kirjeet oli käännetty ja arkistoitu, osoitetiedot päivitetty Sulkanivelen siistillä käsialalla Pukin Isoon Kirjaan. Pukin Uusi Iso Kirja oli saatu koottua ja joulu oli pelastettu. Tietävä oli saanut Touhukkaan tuomat postimerkit ja lajitteli uusia aarteitaan joululauluja hyräillen. Hiljalleen tonttukokelaat ja monet muut Korvatunturin apulaistontut alkoivat lähteä omiensa pariin kuka metsään, kuka vuoristoon, yksi jopa jurttatonttujen luo Siperiaan. Touhukas istahti rauhassa tuoliinsa ja siveli partaansa, kyllä Korvatunturilla olisi tilaa kestitä enemmänkin tonttuja.


Joulukuun 23.

Joulukuusia koristaessaan Sulkanivel huomasi Touhukkaan pohtivan jotain hyvinkin tarkasti, Touhukas kun oli laskenut Ison Kirjan käsistään jälleen kerran. Aiempina vuosina Touhukas olisi halunnut viedä kirjan joulusaunaankin. Ehkä maailmanmatkailu olikin tehnyt Touhukkaan tyytymättömäksi elämäänsä Joulupukin oikeana kätenä? Tuon tuostakin Touhukas nyki partaansa hermostuneesti ja näytti olevan ajatuksissaan ihan muualla. Pukin osoitemuistion täyttäminenkin näytti olevan edelleen kesken, vaikka Touhukas olikin aloittanut sen kokoamisen jo edellisenä päivänä, sillä eihän Pukki toki ottaisi matkalleen Isoa Kirjaa mukaan. Sulkanivel meinasi pudota tikkailta joilla juuri asetteli tähteä joulukuusen latvaan Touhukkaan pompatessa seisomaan ja huudahtaessa: ”Niin tietenkin, juhlat!” Sulkanivel katsoi Touhukkaaseen kysyvästi ja tämä kertoi kutsuvansa kaikki uudet tuttavansa tonttujen suureen joulujuhlaan, siihen jota vietettiin jouluaattona kun Joulupukki oli lähtenyt pitkälle taipaleelleen.



Joulukuun 24.

Aattoaamuna, tai oikeamminkin oli vielä aamuyö kun Korvatunturin tontut nousivat avustamaan tallitonttuja porojen valjastamisessa ja rekien pakkaamisessa. Joulupukin mukaan lähti kahdeksantoista tallitonttua ajamaan rekiä joiden lahjat jaettaisiin ympäri maailmaa. Joulupukin ja porojen kadottua horisonttiin tontut riensivät askareilleen, saunan lämmitykseen, suuren tuvan koristeluun, ruoan laittamiseen. Aamun valjettua Touhukkaan vieraita alkoi saapua. Ensin tulivat samalla vuorolla japanilaiset pyhäkkötontut, australialaisia aavikkotonttuja ja navettatonttu, pian heidän jälkeensä saapui kenialainen ylänkötonttuneiti yhdessä kreikkalaisten museotonttujen kanssa. Saksalainen kirkkotonttu saapui vain hitusen ennen islantilaista jäätikkötonttua ja ruotsalaisia peltotonttuja. Viimeisenä saapuivat kuitenkin amerikkalaiset tontut, ylänkötontut Argentiinasta, rantatonttu Kaliforniasta ja toimistotonttu New Yorkista. Venäläinen erämaatonttu oli ilmoittanut ettei päässyt paikalle, mutta tulisi mielellään myöhemmin tapaamaan suomalaisia tovereitaan. Suomalainen joulu oli Touhukkaan vieraille ensimmäinen ja hän oli tyytyväinen voidessaan maksaa takaisin saamansa opit. Ensin tontut söivät riisipuuroa, tuvan kuusi koristeltiin ja sen oksille sytytettiin kynttilät palamaan. Keittiötontut toivat pian tarjolle glögin ja mitä erilaisimmat joulukeksit. Ihmisten maailmassa kello oli lyönyt kaksitoista ja Suomen Turusta oli julistettu joulurauha. Tontut saunoivat rauhassa menneet kiireet hartioiltaan ja sukivat partansa ja hiuksensa parhaansa mukaan. Jokainen puki ylleen puhtaan nutun ja punaisen hiippalakin. Oli aika käydä joulupöytään, joka notkui keittiötonttujen tekemistä herkuista. Oli monenlaisia laatikoita, herneitä, lihaa ja kalaa, perunaa ja vaikka mitä, Touhukkaan vieraat eivät tuntuneet tietävän mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Kun jokainen oli syönyt vatsansa täyteen, ja vähän ylikin, tontut nousivat pöydästä siirtyivät tuvan leikkimään erilaisia piirileikkejä ja kertomaan tarinoita menneestä vuodesta. Touhukkaan vieraat saivat jälleen kerran kertoa millainen oli joulun vietto heidän luonaan ja millaisia ihmetyksiä heidän huollettavansa, olivat ne sitten ihmisiä, kotieläimiä tai villieläimiä, olivat. Tontut kun harvoin matkustivat kauas, muuten kuin ihmistensä tai muuten huollettaviensa mukana. Illalla, kun Joulupukki oli palannut pitkältä taipaleeltaan tontutkin saivat lahjansa. Touhukkaan paketista löytyi paksu matkapäiväkirja, hänen seikkailunsa eivät tähän päättyisi.

Jouluun 1 aamu

Hmm... väsymysaste taitaa olla niin korkea että kerron Kummipojan peiton myöhemmistä vaiheista huomenissa. =o)

Hyvää Joulua kaikille, älkääkä unohtako lukea Touhukkaan seikkalujen grande finaléa huomenna, arviolta klo 15.30, älkää myöskään syökö liikaa suklaata (jokainen määrittäköön itse mikä on liikaa suklaata).

2008/12/22

Jouluun 2 aamua

Tänään on varmistunut se että Kuopiossa saadaan valkea joulu. (Olisi kai pitänyt lähteä takaisin kotiin jos lunta ei olisi tullut.) Tänään lunta on sitten satanut varmaan kymmenisen senttiä, ellei enemmänkin. Vanhempien uusi jääkaappi on epäkuranttia ja sitä kävi sitten huoltomies katsomassa, ja juuttui autolla pihaan. Puolen tunnin reuhotomisen jälkeen menin auttamaan ja jonkun hetken päästä pihaan tuli muutama muukin ja saatiin porukalla auto työnnettyä liikenteeseen. Eikä kuulemma ollut ensimmäinen jumiin jäänyt auto tänä talvena.
Harkitsin tänään tosissani Äiteen ompelukoneen heittämistä seinään. Samoin Kummipojan peiton silppuamista huomattavasti pienempiin osiin. Opmelu ei onnistunut millään. Taustakangas rypistyi pahasti ja purkaminen oli työtä ja tuskaa, vaikka piston pituus piti olla 6mm, olikin 6mm:n matkalla joku 5-20 pistoa. Pura siinä sitten kun toisella puolella on neuletilkkuja ja toisella puolella tismalleen samanvärinen aluskangas. Jos kokeilisi huomenna uudelleen.
Serkkupojan peitto sitä vastoin tuli valmiiksi. Päärmäsin kankaan silmämääräisesti suht leveällä päärmeellä, taitoin reunat peiton päälle ja ompelin (muutaman ärräpään kanssa tosin) reunat ja sitten peiton päältä 2.,4. ja 6. pystysarasta kiinni. Näin olisi tarkoitus tehdä myös Kummipojan peitolle ja mahdollisesti sitten vielä ommella muutamasta vaakarivistäkin kiinni. Saa nyt nähdä.

Ja eiliselle kommentaattorille (en valitettavasti muista nimimerkkiä kun luin kommentin aamupäivällä): Kotonatehdyt, uunituoreet Karjalan piirakat on suunnilleen parasta mitä maailmassa tiedän, heti suklaan jälkeen. =o)

2008/12/21

Jouluun 3 aamua

Tänään olenkin sitten otellut kahden kilon torttutaikinan kanssa (voitin, joskaan tulos ei miellyttänyt Isiä ja Äiteetä, syistä että: Isin mielestä luumuhillo olisi pitänyt laittaa "solukohdan" alle, kun minä laitoin sen siihen päälle, Äiteen mielestä tortut olisi pitänyt voidella munalla ennen paistamista, mutta en tehnyt näin.) Tämän lisäksi sain tehtyä pari kuivakakkua vaikka Äiteen kaapeista ei löydä mitään ilman suuretsintöjä (muuttivat viikko sitten). Tappion joudun tunnustamaan eilen tehdylle piirakkataikinalle ja murhanhimoiselle pastakoneelle jolla niitä piirakan kuoria tehdään... Kaksi ensimmäistä erää jäivät pöytään kiinni hyvästä jauhotuksesta huolimatta, irti saamani kakkarat jäivät sitten kiinni siihen murhanhimoiseen pastakoneeseen, joka aiheutti sen että tuli ikävä kotona olevaa piirakkapulikkaa kohtaan... Äitee sitten veivasi ne kuoret sillä masiinalla ja minä vaan täytin piirakoita. Ja kyllähän niistä piirakoista tuli todella hyviä =o)

Tänään näyttää tuo kahdentuhannen lukijan rajakin rikkoontuneen. Kiitokset taas kerran kaikille lukijoille ja kommentoijille.

2008/12/20

Jouluun 4 aamua

Tänään aloin epäillä joululaskelmani pitävyytrtä, mutta aikana asiaa laskeskeltuani, ja sormet avuksi otettuani, totesin että oikein olen kyllä laskenut. =o)
Sain tänään jatkettua Äiteen huiviliiviä, toinenkin puoli ensimmäisestä käden aukosta on valmis ja ehdin neulomaan jopa muutaman kokonaisen kierroksenkin. Neuloin tuota lähinnä ajomatkalla ja sitten kylässä ollessa kun Serkut olivat kiinnostuneempia omista tekemisistään kuin serkkunsa (eli minun) kanssa olemisesta. Paluumatkalla oli jo niin pimeää ja katuvalojakin niin harvassa, että jätin suosiolla neulomatta.

Vanhempien luona oli odottamassa piirakanpaistourakka ja sen jälkeen Kummipojan paidan päättely. Nyt siitä puuttuu enää hihojen kiinnitys ja sivusaumat. =o) Maanantaina olisi luvassa joululahjavalvojaiset, taitaa vaan vielä silloinkin olla valinnan vaikeus, että mitähän sitä jatkaisi...

2008/12/19

Jouluun 5 aamua

Nyt aamut mahtuu jo yhden käden sormiinkin. Paniikin lietsontaa? Ei suinkaa...
Paistettiin päivällä Äiteen kanssa pipareita, oli kiva tehdä ihan kunnon taikinasta eikä mistään valmis-mössöstä, ja makukin oli sitten sen mukainen =o).
Sain Serkkupojan peiton siihen vaiheeseen että voisi alkaa kankaasta suunnittelemaan päärmeiden jne tekemistä. Äitee oli sitä mieltä että jopa tuon peiton ompeleminen pitäisi onnistua koneella. Säästäisihän se ihan kiitettävästi tätä vähäistä aikaa jos voisi koneella hurruutella eikä tarvitsisi käsin väkertää. Samalla sain kyllä taas kuulla miten huonosti olen homman suunnitellut, kun olisi pitänyt ommella näin ja näin eikä niin kuin minä sen ompelin. No, minä en ole mitään emäntäkoulua käynyt ja ompelu on vihoviimeinen käsityölaji jota tahtoisin harrastaa, joten liekkö tuo ihme etten tiedä sitä parasta tapaa... Näitä juttuja on vissiin opetettu yläasteella käsitöissä, mutta minä opiskelinkin teknistä käsityötä, joten erotan kyllä monenlaiset höylät ja sahat toisistaan mutta ompelukoneesta en sitten tiedäkkään juuri mitään... =o(

Huomenna lupasin lähteä Mummon ja Ukin kanssa sukuloimaan Keski-Suomeen... jos saisi vaikka ajaakin, kun on tuo ajaminen jäänyt vähän vähille viime talven jälkeen, kun jouduin luopumaan autosta. Tai sitten neulon tuota Äiteen huiviliiviä, sitä kun voi tehdä vähän huonommassakin valossa.

2008/12/18

Jouluun 6 aamua

Joukuloma alkoi tänään epävirallisesti, maanantaina sitten virallisesti. Pääsin aamujunaan ja Kuopiossa inkin mennyt lähes kokopäivä.
Pääsin takaisin neuleideni kimppuun ja paniikillahan niitä pitää tässä sitten jatkaa, aina aattoon asti (ja kunnes valmistuvat).
Junassa aloitin jo sitä Neulomosukkien ohjetta työstämään, pitää vaan tarkastella noita omia muistiinpanoja ja sitten tuolla tempauksissa olevaa ketjua ja katsoa miten yhtenevät ovat.

Vihdoin oli tuo äitiyshuollon numero rekisteröity, samoin englanti, molempien numerot olivat odotetut, äh:stä h4 ja englannista k5 (tentistä oli tullut 5+). Kun vielä nuo muutamat puuttuvat numerotkin tippuisivat tuonne rekisteriin, tutkimusoppi ja mielentyerveyden harjoittelu ja teoria, olisi siinä kiva aloittaa toinen opintovuosi kun on puolet opinnoista tehtynä... =o)

2008/12/17

Jouluun 7 aamua

Viikon päästä istutaan Velipojan, Tädin, tämän miehen ja Ukon (eli Äiteen isä) kanssa kirkossa, jouluyön jumalanpalveluksessa, toinen vuoden ainoista jumanlanpalveluksista kun minut saa luterilaiseen kirkkoon ilman suostutteluja (toinen on uuden vuoden Tuomas messu, mutta niitä ei järjestetä Kajaanissa). Lahjat on jaettu ja niillä Kummipojan kanssa leikitty, maha on syöty moneen otteeseen ähkyyn ja suklaa alkaa tulla ulos korvista. Ja minä vaivun yhä suurempaan epätoivoon kun ajattelen etten millän ehdi tehdä joululahjoja valmiiksi.

Ristipistojen sijaan löysin tänään yhdestä DeFeis'ltä ostetusta lehdestä nutturaverkon ohjeen ja tein niitä sitten kaksi. Toisen joulunpunaisen Mummolta saadusta jämäkerästä (sormituntumalla 100% muovia) ja toisen salomoninsolmuhuiviini yhteensopivasti siniharmaasta Rosesta. Molemmista tuli vähän liian isoja, mutta mitäs tuosta, hiukset kasvavat, minulla ainakin liiankin äkkiä. Idea on kiva ja voi olla että teen vielä mustasta langasta yhden niin pääsen käyttämästä niitä kamalia siimaverkkoja joita kaupasta löytyy. =o)

2008/12/16

Jouluun 8 aamua

Tänään pääsin tuon neljännen ison värin kimppuun tuossa Cockerissa. Miten voikin tuo pistely olla niin hidasta. Lisäksi tuntuu että ostin ihan turhaan ohjeen mukaiset värit kun on kolmea eri harmaata rinnan eikä niitä edes oikein erota toisistaan. Pitäisi olla suurennuslasi, tai sellainen leveä pullo kuin "man in the ironmask":ssa on, kun nainen tekee valkokirjonnalla pitsiä.

Huomenna olisi syksyn viimeinen tentti (ja jos Luoja suo, noiden opintojen viimeinen tentti ja tammikuussa pääsisin töihin), mielenterveystyöstä. Torstaina olisi harjottelun päätösarviointi ja sitten alkaakin JOULULOMA!

2008/12/15

Jouluun 9 aamua

Viimeiset kympit ovat paukkuneet, ja aamut mahtuvat nyt kahden käden sormiin. APUA!
Ihme kuitenkin tapahtui jo kertaalleen tänään, joten ehkä myös toinen toiveeni toteutuu ja vuorokaudessa onkin yllättäen 26-28h. Ihme siis oli se että pääsin ruotsin lähtötasotentin läpi, minimipistemäärällä mutta kuitenkin (29/59). Ymmärsin jopa suurimman osan lukemastani, mikä oli aika suuri yllätys, saa nyt sitten nähdä miten virkamies-ruotsin kanssa käy jos joutuu opintoja keväällä jatkamaan, niin kuin nyt uhkaavasti alkaa näyttää. Töitä ei ole löytynyt, enkä saa oikein työttömyystukiakaan, eikä sosiaalihuollon elitiksi ryhtyminen kiinnosta, oma vikanihan se on että hain ihan väärälle alalle opiskelemaan (ja pääsin sisään vaikka sanoin pääsykokeissa etten tule päivääkään ko työtä tässä maassa tekemään). =o(

Pistelin illasta tuossa edelleen tuota cockeria, kolmas väri olisi kohta selvitetty, sitten olisi enää yksi iso väri ja muutamia hajapistoja parilla muulla värillä. Kai toikin joskus valmistuu. *Kai. Ehkä. Joskus.* Toista*-* riittävän monta kertaa. =o)

2008/12/14

Jouluun 10 aamua

Velipoika vei tänään mennessään nuo joululahjojen tekeleet. Ainoa mitä jäi on ristipisto-koirat, joista yhtä viidestä olen aloittanut (Cockeri näyttää kyllä jo ihan cockerilta. Tuli oudon tyhjä tunne kun lahjat lähtivät Kuopiota kohden, tekemistä olisi joten uutta ei uskalla aloittaa ja toisaalta tuntuu että niistä on saanut yliannostuksen jo kauan sitten.
Sain Serkkupojan peiton koottua ja reunuksetkin virkattua melkein kokonaan. Jenga loppui tosin kesken, mutta päätin että reunaa sopii jatkaa sinisellä Jengalla. Samalla minusta tuli taas ompelukoneeton, joten se siitä pyyhkeiden ja paidan ompelusta.

Huomenna olisi kolme tuntia työharjottelua ja englannin kurssitentti ja ruotsin lähtötasotentti. Ruotsi ei tule menemään läpi vaikka miten yrittäisi. Lycka till mig. Englannista pitäisi saada nelonen tai vielä mielummin vitonen, mutta saa nyt nähdä kuinka käy.

2008/12/13

Jouluun 11 aamua (Kai nyt jo?)

Velipoika tuli tyttöystävänsä kanssa käymään. Lähinnä linjalla uhkailu ja kiristys, eli hakemaan noita kertyneitä joululahjoja. Sinällään oli todella mukava että tulivat käymään, ei siinä mitä, mutta kumman vaivautunutta on ollut suurimman osan päivää, kai se siitä ajan myötä sutviutuu.
Sain aamulla silitettyä Kummipojan peiton takakankaan, lakanan ja onneksi silittäminen tuoti ne muutamat puuttuvat millit että lakana taipui nätisti reunoilta ympäri. Ompelemisesta ei valitettavasti voi sanoa samaa, jäljestä tuli hirveän näköinen eikä homma muutenkaan mennyt kovin hyvin.

Sain serkkupojan peittoon vaakarivit tehtyä ja muutaman pystysarankin kiinni. Velipoika vie ompelukoneen takaisin Äiteelle (onkin ollut vasta 1½-vuotta minulla lainassa), joten voin jatkaa ompelua sitten Kuopiossa torstaina. Samoin kuin neulomista, kaikki keskeneräiset työt lähtevät huomenna Kuopioon, poislukien ristipistokoirat lankoineen. Ajattelin että se on sitä pieni viedä junassa eikä paina paljoa.

Jouluun 12 aamua (Joko nyt saa antaa paniikille vallan?)

Sain tänään selätettyä mount tiskivuoren, joskin se kävi pitkään uuvutustaistelua, mutta hävisi kuin hävisikin. Lisäksi sain paistettua yhdet valmistaikinat pipareita ja torttuja huomenna saapuville vieraille. Aamulle jäi imurointi ja ompelun aloittaminen.
Pääsin aloittamaan Serkkupojan peiton kokoamisen vasta hieman ennen yhdeksää ja parissa tunnissa pääsin melkein puoliväliin. Tämä tulee sikäli eritavalla etten katkaise lankaa noiden vaakarivien tilkkujen välillä vaan virkkaan kaikki kahdeksan paria aina yhteen pötköön ja sitten kun ovat nuo paikallaan niin virkkaan pystysaumat umpeen. Kuudes vaakarivi on puolessa välissä menossa, eli hyvällä tuurilla saan tuon aamulla valmiiksi ennen vieraiden tuloa.
Ja nyt lupaamiani kuvia, ensimmäisessä kuvassa on Kummipojan joulukalenteri.

Tässä toisessa kuvassa on vuoden takaista tunnelmointia, kuvasta leikkasin pois Isomummini, mutta kuvassa näkyy edelleen hänelle tekemäni käsipyyhe josta löytyy viisi kättä, minun, Velipojan, Serkkupoikien ja Kummipojan. Alakulmassa on Isomummin nimikirjaimet (hän ei suostu käyttämään mitään uutta koska pelkää että varastetaan sairaalasta, eikä hän edes ole sairaalassa, mitä nyt joskus omaishoitajan intervalli-jaksolla). Alareunassa Müllerin "isoäidin pitsit" kirjasta (?) otettu reunapitsi joka vähän pingotuksessa venähti enemmän kuin oli tarkoitus... Isomummi olisi tammikuussa halunnut että lisään pyyhkeeseen vielä tämän uusimman tulokkaan, Serkkupojan, mutta sanoin ettei se oikein passaa, joululahja kun annettiin ennen Serkkupojan syntymää.

2008/12/11

Jouluun 13 aamua (Joko saa panikoida?)

Lakana kutistui vähän toivottua enemmän koneessa leveydestään, yltää enää juuri ja juuri peiton päälle, joten ajatus pylväiden neulomisesta "kääntömitaksi" vaihtui... olisiko nuo nyt sitten niitä kiinteitä silmukoita tms. Jospa se lakana sen verran venyisi silittäessä ja ajattelin ottaa sen huomenna toimistolle mukaan, jos saisi sen sitten vedettyä. Pitäisi melkein saada huomisiltana ommeltua ne reunukset ja pitäisi päästä yhdistämään tuota serkkupojan peittoa. Pitäisihän sen tilkkujen yhdistämisen onnistua myös vaakariveinä, ei kun vaan tilkkuja vierekkäin ja koukulla yhteen... toivottavasti ainakin.  Ei toinen tuollainen päättelyurakka nimittäin houkuta.=o)

Laskin tänään noita harjottelutunteja ja huomisen kahdeksan tuntisen päivän jälkeen jäljellä olisi kokonaista viisi tuntia oletetun viidentoista sijaan... Pitää huomenna suunnitella uudelleen tuo ensi viikko, torstaina pääsee lähtemään juna-asemalle jo hyvissä ajoin ja ehtii jopa aiempaan junaankin... (sikäli ihan hyvä kun lupauduin lukemaan Jumikseen torstai-iltana ja sillä junalla mihin suunnittelin lähteväni olisi mennyt aika hilkulle sinne ehtiminen)

2008/12/10

Jouluun 14 aamua, kahden viikon päästä on JOULU

Maxi-Makasiini on siitä ihmeellinen kauppa että koskaan ei sinne mennessään tiedä löytyykö sieltä jotan perustuotetta, sellaista jota harvemmin tarvitsee, mutta jonka olettaa löytävänsä kaupasta kuin kaupasta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun jouduin hyllyjä katsellessa päätymään hyvää vaihtoehtoon parhaan ollessa loppunut... Kummipojan peittoon ei siis tulekaan valkeaa lakanaa vaan kermanvärinen, kaupasta kun ei löytynyt normaalia 150x250cm kokoista valkoista lakanaa. Tosin ei tuo kermanvärinenkään paha ole, mutta silti... Meinasin ottaa sinisen tai vihreän, mutta ajattelin sitten on tuo kuitenkin neutraalimpi.
Lankoja on vieläkin päättelemättä vaikka millä mitalla. Jospa huomenna saisi pääteltyä ja tuon lakanan silitettettyä. Ajattelin että virkkaan ympäri pylväsrivin ja käännän lakanan sitten sen yli ja ompelen sitten koneella lakanan kiinni. Niin astinjalka (?) tai hampaat ei osu tuohon villalankaa, joten kyllähän sen pitäisi onnistua. Nyt pitää vaan jännittää sitä miten paljon tuo lakana pesussa kutistui.
Vanhempani muuttivat kesällä ja siinä sitten pakkaillessa loppuja vähiä heillä olleita tavaroita satoin Äiteen lakana"kätkölle". Pinossa olivat vanhat pussilakanani, ne sellaiset jotka sopivat lastenpeittoon, yksi vauvapeittoon tairkoitettu pussilakana ja yksi aluslakana. Sanoin Äiteelle ottavani ne ja että teen niistä itselleni jotain, koska mitäpä hän niillä tekee ja vaikka niillä ehkä on enemmän muistoarvoa hänelle kuin minulle (muistan kyllä varsinkin ne pussilakanat ja miten pettynyt olin kun kasvoin ekalla luokalla vanhasta peitostani yli eivätkä pussilakanat enää käyneet uuteen peittooni), niin toisaalta tahdon pitää ne itselläni, muistuttamassa siitä että tähän maailmaan mahtuu niin paljon hyvääkin vielä. Nyt, tai no, keväällä, niistä tulee minun torkkupeittooni sitten alapuoli, niin että samassa peitossa yhdistyy moni asia, monet langat joista olen tehnyt jotain, oma osaaminen, monia muita asioita joita ei ehkä ole aiheellista käsitellä tässä, mutta myös lapsuus, muistot ja ennen kaikkea se usko ihmisiin ja hyvyyteen joka minulla lapsena oli.

"En yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toista, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita" (Fransiskus Assisialainen)

2008/12/09

Jouluun 15 aamua

Pitäisi siivota, tiskata ja muutenkin siistiä kotia, lauantaina kun on tulossa vieraita, Velipoika tulee tyttöystävänsä kanssa käymään ja hakemaan nuo joululahjat Kuopioon, niin että vältyn niiden raahaamiselta junan kautta (tai eihän siinä mitään, juna-asemalle vaan on viiden kilometrin matka). Ja mitä minä teenkään kotitöiden sijaan? Neulon, yllätys yllätys.

Kummipojan peiton sain tänään yhdistettyä loppuun ja ehdin jopa päättelemään osan langoistakin. Peitto on suunnilleen tavallisen lakanan kokoinen, joten käynen huomenna ostamassa sellaisen ja sitten vaan virkkaamaan sitä kiinni. Jos saisi sen verran ommeltua koneella että saisi reunat kiinni niin olisi todella hyvä, tulisi ainakin pohjakangas oikeaan kohtaan. Peitto on aivan ihana. Taidan kuitenkin jatkaa heti joulun jälkeen tuon omani tekemistä, että saan sen sitten lämmittämään itseäni kylmillä pakkasilla, eikä tarvitse etsiä erikseen lisä-vaatekappaleita jaloille ja villatakkia yms.

2008/12/08

Jouluun 16 aamua

Isommasta peitosta puuttuu enää 2½ pystysaran kiinnittäminen. Sarat tein jo valmiiksi niin että yhdistämien käy sitten huomenna sukkelaan loppuun asti. Peitosta tulee mukavan iso ja on riittävän iso Kummipojalle vielä aikuisenakin.

On se kiva, kun koulussa tuo tieto kulkee... vähän ennen neljää oli tullut shköpostia että kyllähän meillä onkin tänään mielenterveystunteja... Huomasin sähköpostin sitten tuossa kuuden maissa. Ja taas joutuu tekemään korvaustehtäviä. =o(

2008/12/07

Jouluun 17 aamua

Tänään pääsin vihdoin ja viimein kokoamaan Kummipojan tilkkupeittoa, joka onkin nyt jo hyvällä mallilla, neljäs pystysarka on yli puolenvälin. Suunnittelu oli yllättävn helppoa. Tein koneella ruudukon 12x8 ja laskin tilkut väreittäin. Sitten vaan värikynillä merkitsemään mikä tilkku mihinkin ja ei kun virkkaamaan. Jokatoinen on sininen tai vihreä, jokatoinen sitten jonkun muun värinen. Kummipojan peitossa näitä kahta väriä oli kahta vaille puolet ja Serkkupojan peitossa tasan puolet. Ensin siis yhdistän 12 tilkkua saraksi ja sitten yhdistän ne. Pystysarkoja pitäisi tulla 8. Langanpäitä tulee kyllä taas pääteltäväksi, poikkisaumat kun teen kaikki omalla langallaan, koska en keksinyt miten muutenkaan niitä yhdistäisi nätisti. Saumat tulee kirjavalla Jengalla, joka sopii todella hyvin ja jos en tietäisi, en tiedä uskoisinko että ovat kaikki saumat samaa lankaa, on nimittäin niin isoja eroja värissä, mutta niinhän sen tuossa kirjavassa kuuluukin olla. Toinen kerä on nyt jo menossa, toivottavasti nuo kolme kerää riittävät. Pituutta peitolla on aluslakanan verran ja leveyttä tulee toivottavasti sen verran että voin laittaa taustakankaaksi valmiin lakanan. Ajattelin että virkkaan sen taustakankaan kiinni omplelemisen sijaan, esimerkiksi Kotiväellä ja pienellä koukulla.

Huomenna taitaa olla luvassa tämän blogin ensimmäinen kuva, kun saan Kummipojan perheeltä kuvan joulukalenterista. =o)

2008/12/06

Jouluun 18 aamua

Tätäkin itsenäisyyspäivää varjosti kesäisen lippujuhlapäivän ja viime itsenäisyyspäivän tavoin pettymys siitä etten vieläkään saanut jo puolitoistavuotta sitten luvattua ylennystä. No jaa, kai sitä tiesi sinällään jo odottaakin, mutta harmittaa silti kun sen olisi ansainnut ja koska se on luvattu.

Tilkkupeitot alkavat kohta olla kokoamisvaiheessa. Isosta peitosta puuttuu yksi, pienestä kolme tilkkua. Ja nuo mainitut puuttuvat tulevat Karusellista, eli isoilla puikoilla nopeasti valmista. Yhden ison tilkun ehdin tekemään puolessa tunnissa, toinen tulee varmaan samassa ajassa aamulla ja pienetkin siinä sivussa. Sitten vaan värikynien kanssa suunnittelemaan ja virkaamaan yhteen. Ehkä nuo peitot ehtii valmiiksi enne joulua, toivottavasti ainakin. Saas nähdä milloin saan otettua itseäni niskasta kiinni ja neulottua loppuun tuon oman tilkkupeittoni, joka on ollut jäissä jo useaaman kuukauden joululahjojen takia.

2008/12/05

Jouluun 19 aamua

Kymppien paukuttua toiseksi viimeistä kertaa, alkaa olla turvallista sanoa etteivät lahjat ehdi jouluksi valmiiksi. Nyt täytyy siis keskittyä saamaan tärkeimmät lahjat valmiiksi = Kummipojan ja Serkkupojan lahjat. Tilkuupeitot edistyvät hitaasti mutta varmasti, isoja puuttuu enää 4 ja pieniä enää 11. Kaivoin jo värikynätkin esille kokoamisen suunnittelua varten. =o)

Nyt olen jo alkanut pohtimaan mitä teen noista nöttös-jämistä joita peittoprojektista on jäänyt ja tulee jäämään. Nöttösistä pienimmät ovat vajaata 2m ja pisimmät/painavimmat jonkun 30g (30-50m). Toisaalta jos laittaisi värit nätisti järjestykseen ja tekisi vaikka sellaisen Minna-huivin, niin että vähiten olevia sävyjä alas ja eniten olevia ylös. Tai pitää kehitellä joku muu jämä-lankaprojekti,  vaikka joskus ensi kesänä. Tai joskus.

2008/12/04

Jouluun 20 aamua

Availin tänään taas useamman luukun toissa jouluna Saksasta tuodusta kuvakalenterista. Kuvassa on Erfurtin joulumarkkinat, Mariendom ja Severikirche kauniissa lumisessa maisemassa 1800-luvun puolivälin henkeen. Kalenterista saa luukkuja etsiä ihan etsimällä ja yleensä ne jäävätkin sitten aamulla kiireessä avaamatta ja illalla unohtuvat. Jospa tuota kuun myötä muistaisi. Kalenteria tutkiessa tuli taas ikävä Saksaan, ja tyytymättömyys normaaliin elämään. Ja Saksassa ollessa vihasin sitä, siellä asumista, maan kulttuuria ja ihmisiä, kieltä jota en puhunut, enkä puhu edelleenkään, riittävän hyvin. Mikä saakaan ihmisen uskomaan että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka sen tietääkin jo, ettei niin ole?
Pitkästä aikaa pidin tänään oppituntia isommalle porukalle. Kuuluu osana opintoja, että osaa ohjata ja opettaa. Tunnin oppituntipakettiin meni 35 minuuttia, mutta kukaan ei ainakaan ehtinyt nukahtaa, mikä on aina positiivista. Nyt on sitten kurkku käheänä kun puhuin sen 35 minuuttia ilman mikrofonia elokuvasalissa jossa oli noin 250 henkeä. Mutta sain hyvän arvioinnin ja hyväksymismerkinnän, niin mikäs siinä sitten. =o)
Neuloin loppuun tuon pienen Tennesee tilkun ja päädyin tekemään toisen ison vielä siitä. Sekin on melkein valmis, enää puuttuisi 5 kokonaista isoa tilkkua (ja joku 8krs tuota kesken olevaa) ja 13 pientä tilkkua.

"Rakas Taivaallinen Isä, anna vuorokaudessa olla 28 tuntia edes jouluun asti että joululahjat ehtisivät valmistua ajoissa, Amen".

2008/12/03

Jouluun 21 aamua

Tänään olivat sitten kauden ensimmäiset ja ainoat pikkujoulut. Ruoka oli todella hyvää (oli jopa uunituoretta ruisleipää) ja sitä oli riittävästi.

Toisaalta ehdin sitten vain tekemään tuon eilen aloittamani Tennesee-tilkun loppuun ja aloittamaan siitä pinetä tilkkua. Ihan mukava lankahan tuo on. Pitänee kokeilla siitä joitain isompaakin tuossa keväämmällä.

2008/12/02

Jouluun 22 aamua

Tilkuttelin vielä neljä pientä tilkkua ruokamyrkytyksen (oli aika lievä tällä kertaa) kourista taas kerran selvittyäni. Veikkaan että tämän kertainen aiheuttaja oli se kun eilen onnistuin kahviossa pudottamaan makeutusainekotelon teekuppiini, niin siitä varmaan joku pöpö teki onnistuneen hyökkäyksen suolistoni normaalia bakteerikantaa vastaan. Nyt puuttuisi enää 14 pientä tilkkua.
Vihdoinkin pääsin myös kokeilemaan tuosta Tenneseestä neulomista. Muutaman kierroksen neuloin ja ihan mukavaltahan tuo vaikuttaa. Saas nähdä mikä on loppuvaikutelma kun tilkun saa joskus valmiiksi. Kyseessä siis yksi niistä 7 puuttuvasta isosta tilkusta.

Meiltä siirrettiin ensi maanantailta psykiatrian tunnit tälle päivälle, niiden valmiiksi täksi päiväksi suunniteltujen tuntien lisäksi. Tuloksena siis yksitoista tuntia psykiatriaa putkeen. Siinä meni kyllä aika tehokkaasti masennukset ja persoonallisuus häiriöt sekaisin. Englannin tunneilla poikkesin kyllä ja pidin suullisen esitelmän. Meni aiheen valinta vissiin vähän metsään kun termistö ei ollut suurimmalle osalle porukasta tuttua, edes suomeksi... Mutta maikka tuntui pitävän, joten mikäs siinä, kehui vielä sanavarastoa laajaksi ja puhetta hyvin ymmärrettäväksi, vaikka itse olenkin vähän sitä mieltä että puhun englantia hyvin puuroisesti.

2008/12/01

Jouluun 23 aamua

Huppu tuli valmiiksi, mutta päätin jättää saumat yms. vähän myöhemmäksi. Paidan malli on yllättävän hyvä Kummipojalle, on sellainen pitkä mutta siro, joten sopii varmasti pitkään. Toivottavasti on käytössä mieluisa.
Päättelin 25 pientä tilkkua Serkkupojan peittoon ja tulin siihen tulokseen että tarvitsee siis tehdä vielä 23 tilkkua joista seitsemäs on nyt puikoilla tulossa. Välistä taas sellainen luottamus, että ehkä tästä kuitenkin jotain tulee.

Sitten tonttu Touhukkaan blogi-debyyttiin:

2008/11/30

" Soi huurteessa helinä huilun" (Jouluun 24 aamua)

Onneksi en seurannut suunnitelmaani lopettaa tuo Kummipojan paita vasta jouluviikolla. Hupusta puuttuu edelleen muutama kierros, vaikka melkein koko päivän olen sitä neulonutkin. Pitää vähän pohtia miten tuon taskun tuohon etumukseen oikein kiinnittää. Alhaaltahan se on kiinni poimituilla silmukoilla, mutta miten reunat ja yläosan sitten kiinnittäisi nätisti onkin mysteeri.
Huppuun kyllästyneenä jatkoin neljälläkymmenellä kierroksella Tädille menevää hartianlämmitintä. Tuskaista vaan tehdä, kun tuntuu ettei työ edennyt alkuunkaan, kun Nallesta tekee.

Kummipoika olisi jo tänään kuulema halunut avata ensimmäisen "luukun" joulukalenteristaan. Voi olla siinä taloudessa huomenna hyvin aikainen herätys. =o)

2008/11/29

"We'll rise the cup of kindness yet, for auld lang syne" (Jouluun 25 aamua)

Uskalsin tänään vihdoin ja viimein kokeilla mitä kanavatöille tapahtuu jos niitä yrittää itse pingottaa. Toisen olen tehnyt joskus... laskeskelin ja muistelin että sain tuon jälkimmäisen 14-vuotis lahjaksi, ja ensimmäinen valmistui muutama viikko syntymäpäivän jälkeen pari vuotta kestettyään. Jälkimmäisen sain siis melkein kymmenen vuotta sitten ja se valmistui muistaakseni kevät/kesällä 2007. Tosin voinen vedota mm vuoteen armeijassa ja ½-vuotta ulkomailla miten se onkaan kestänyt niin pitkään... Pingottaminen on tuon ensimmäisenkin osalta jäänyt koska nuorempana uskoin Äiteen sanomista ettei sitä voi itse pingottaa, menee koko iso työ pilalle. Ei tuo nyt niin pahalta näytä. Kastelin työt suihkepullolla molemmin puolin, laitoin pyyhkeen tuohon "sohvalle" ja venyttelin mittoihinsa ja pistelin neulat patjaan kiinni. Pitää huomenissa sitten katsoa mikä on lopputulos. Ovat molemmat villalangalla tehtyjä, joten noista saisi vaikka tyynyjä, mutta veikkaan että tarjoan molempia tauluiksi, toista Mummille (suojelusenkeli-teema) ja toista säilön siihen saakka kunnes löytyy sopiva vastaanottaja, elikkäs joku tyttö, aiheena kun on harlekiini, ja työ on hyvin vaaleanpunaisesti sävyttynyt.

Neuloin Kummipojan paitaa selkäkappaleen ja aloitin taskua olkasaumojen jälkeen. Ajattelin että käy liikaa ranteeseen jos neuloo taskun ohjeen mukaan viimeisenä kun huppu on jo tehtynä. Vielä parempi olisi ollut jos olisi tehnyt taskun heti etukappaleen valmistuttua, nyt tuntuu tuo takakappalekin olevan vähän tiellä (yhdistin olkasaumat päättelemällä viimeisen kierroksen silmukat yhteen). Saas nähdä mitä huomenna tekisi, nyt tuo paita on jo siinä vaiheessa että sen voi jättää viimeistelyyn, jouluviikolle.

2008/11/28

"Let it snow, let it snow, let it snow" (Jouluun 26 aamua)

Oikean ranteen jännetupin tulehdus päätti tänään parin rauhallisemman kuuakuden jälkeen nostaa taas melun itsestään, ja tulos onkin sitten sen mukainen. Piti kaivaa kylmäpussi pakkasesta ja siderulla kaapista. Toivottavasti ei tarvitse jouluun asti pitää. Pitääkin muistaa viedä kylmäpussi takaisin pakkaseen, tulee varmaan taas huomenillalla sille tarvetta.
Ranteesta huolimatta sain Kummipojan puseroon toisenkin hihan valmiiksi suunnitelman mukaan. Puserosta puuttuu siis enää selkä, huppu ja tasku. Eli noin puolet. =o(

Joulukalenteri oli päässyt perille ehjänä ja palautetta tuli monin kiitoksin, olisi tosin mukava nähdä miten saivat sen kiinnitettyä, mikäli kiinnittivät, seinälle tai oveen. Enää kaksi päivää ja sitten täälläkin alkaa tonttu Touhukkaan seikkailut... (Jokohan niitä olisi mainostettu riittävästi?)

2008/11/27

" I saw Mommy kissing Santa Claus" (Jouluun 27 aamua)


Sain ensimmäisen hihan valmiiksi Kummipojan paitaan, ilman gekkoja. Huomenna jos ahkeroisi toisen ja lauantaina tekisi selän ja yhdistäisi. Sunnuntaina voisi sitten siirtyä taas tilkkuihin.
Luokkakavereille alkaa vasta nyt selvitä miksi lasken aamuja jouluun. Ei siksi että sitä erityisen kovasti odottaisin vaan koska panikoin aamujen vähyydestä... Joululomaa odotan kyllä innolla, selvisi eilen että opetus jatkuu tammikuun puolella vasta 12. päivä. Ja kun joululoma alkaa jo 18.12, niin siinähän on melkein kuukauden loma, ruhtiinaallinen suorastaan kesälomaan (5 päivää) verrattuna. Toki jos hyvin käy niin pääsen 2.1. mieluisiin töihin ainakin puoleksi vuotta. =o) Pohtii sitten uudelleen kannattaako noita opintoja jatkaakaan.
Tonttu Touhukkaan seikkailut jäivät aamulla postilaitoksen toivottavasti hellään huomaan, saas nähdä mitä vastaanottaja, tai hänen äitinsä, pitää lahjuksista, laitoin jokaiseen kuoreen mukaan jouluisia tarroja...

2008/11/26

" Rudolf the Rednose Reindeer" (Jouluun 28 aamua)


Kummipojan joulukalenteri on vihdoin ja viimein valmis ja pakattuna kirjekuoressa postimerkit päällä odottamassa postiin pääsyä. Miten iso työ voikaan olla tollaisessa yksinkertaisessa joulukalenterissa?
Muuta tänään ei sitten ehtinytkään. Tai no, viestinnän opintoihin piti keksiä yhdistys ja sille kirjoittaa kokouskutsu, esityslista ja pöytäkirja... no jaa, minun keksimä yhdistys oli sitten "Kajaanin Neulootikot ry" joka kokoontui Neuloositiellä. Saa nähdä mitä tulee palautteeksi. =o) Viestinnän maikan huumorintajusta kun en ole ihan varma.
Jos huomenna edistyisivät taas nuo käsityötkin, Housea katsellessa.

2008/11/25

"Silent night, Holy night" (Jouluun 29 aamua)


Kymmien paukuttua taas kerran, on enää kalenterikuukauden verran aamuja jouluun.
Sain tänään nuo joulukalenteriin tarvittavat kortit tehtyä, yksi kirjekuori puuttuu vielä, mutta sekin järjestynee huomenissa. Liimaukset tuntuivta vielä sen verran kosteilta etten laittanut kortteja vielä kuoriin, mutta sen pitäisi olla huomenna aika nopeasti tehty. Kuoria en myöskään päässyt vielä yhdistämään koska keskuskuori (joka siis muita noin puolet isompi) puuttuu vielä.
Vähän jatkoin Kummipojan paidan hihaakin, leffaa katsoessa. Vielä pitäisi jokunen koulutehtäväkin tehdä ja kahteen tenttii lukea ennen joulua. Alan olla taipuvainen minäkin siihen toiveeseen että vuorokausi olisikin 28 tunnin mittainen.

2008/11/24

"Joulupukki matkaan jo käy" (Jouluun 30 aamua, APUA!!!!!)


tänään paistoin vihdoin ja viimein ensimmäisen erän pipareita sekä englantilaisen hedelmäkakun (tai siitä sen englantilaisuudesta niin tiedä, Äiteeltä olen tuon ohjeen joskus ottanut ja se on nimeltään englantilainen hedelmäkakku). Hyvää siitä tuli, saas nähdä kauanko säilyy. =o)
Purin jälleen kerran tuon Kummipojan paidan hihan, ja päädyin tekemään siitä pelkästään raidallisen ja tämähän on sikäli hyväksi, että nyt sen voi neuloa suljettuna neuleena, eli yksi sauma vähemmän ommeltavaksi. =o)
Jokohan huomenna olisi käyty jalkakäytävätkin auraamassa, ei tarvitsisi varata niin paljon aikaa pyöräilyyn. Tosin jos viime talviset merkit pitävät paikkaansa niin aura-auto käy aukaisemassa nuo kevyenliikenteen väylät joskus ensi viikolla, tai sitten seuraavalla.

2008/11/23

"Walking in the winter-wonderland" (Jouluun 31 aamua)


Tänään tuo valmistuneiden lista on kasvanut ihan urakalla kun huovutin nuo lapaset ja ompelin hihat Mummin hihattimeen, sekä päättelin kämmekkäät. Huopumista ei tarvitse enää arpoa, eikä alkuperäiskokoa ihmetellä, sillä huopuminen oli todella... massiivista, pesukoneesta otettaessa Isomummin A4-kokoiset lapaset kun olivat kämmeneni kokoiset. Niitä sai kyllä venyttää ihan tosissaan että suurenivat oikeaan kokoon. Kummipojan lapasista en osaa sanoa, mutta ei ne ainakaan liian pienet ole. =o) Meinasin tehdä itselle samantien kanssa Huopas-lapaset, mutta onneksi tulin järkkiini, ei missään nimessä ennen joulua (tai no, jos kaikki lahjat on valmiina ennen ja kouluhommat on hoidettuna niin mikäs siinä sitten... =o) ).
Neuloin tänään loppuun Kummipojan paidan etukappaleen ja aloitin hihaa. Ja nyt pohdin teenkö koko paitaan ollenkaan niitä s*****in gekkoja, irtassia tai langanjuoksut kun eivät oikein tahdo onnistua, sitä paitsi tuossa on ihan riittämiin pelaamista noiden raitojen kanssa kun teen kolmella kerällä raidallisena ja resorit neljännellä värillä.
Joulukalenteriin sain kuvat leikeltyä, suunnittelin että käyn tiistaina koulun jälkeen ostamassa puuttuvat kortit ja laitan sitten keskiviikkona postiin, ehtii hyvin maanantaiksi.

2008/11/22

"Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa" (Jouluun 32 aamua)


En saanut itseäni joulukauden avajaisiin ( oli yllätys, yllätys liian kylmä). Sen sijaan ahkeroin Isomummin Huopaslapasten kirjailut valmiiksi ja neuloin Kummipojalle Isoveikka/Huopanen lapaset, Talvi 2005-lehdestä. MIetin juuri että kannattaakohan niin vanhasta lehdestä tehdä virhe-ilmoitus, ohjeen mukaan kun siinä tehdään kaksi vasemman käden lapasta, tai siis peukalo tulee samalle kohti molemmissa lapasissa. Huomenna meinasin sitten yrittää noiden lapasten huovuttamista, saas nähdä kuinka onnistuu. =o)
Isomummin lapasista tuli luonnonvalkeat ja kirjailut tein sitten sinisellä. Varteen laitoin nimikirjamet (Isomummi ei halua käyttää mitään uutta siksi että pelkää että se varastetaan, joten olen vuosia ratkaissut tämän ongelman kirjomalla suht' harvinaiset nimikirjaimet kaikkiin lahjoihin jotka annan hänelle), ja selkämykseen eräänlaisen lumitähden, sekin Talvi 2005-lehdestä. Kummipojan lapasiin tein varret farkunsinisestä Isoveikasta ja lapasosan itsessään samasta sinisestä. Edelleen epäilen suuresti miten paljon Huopanen oikein huopuu, Kummipojan (3½v.) lapaset kun ovat ennen huovutusta minunkin käteeni isot, vaikka tein huomattavasti pienemmät kuin ohjeessa olleet lasten-lapaset. No, jos huopuminen ei onnistu, puran Isoveikan pois ja otan noi itse käyttöön lovikkoina.
Enää 7 isoa tilkkua tekemättä. Vähiin ne käy ennen kuin loppuuvat.
Ennakkosensuuri, eli Kummipojan äiti, hyväksyi tonttu Touhukkaan seikkailut, joten huominen menee sitten kortteja tehdessä. Vapise tonttu Toljanteri, tonttu Touhukkaan maailmanvalloitus alkaa 1.12.2008! 

2008/11/21

"Täällä joissain on tykitkin vaienneet" (Jouluun 33 aamua)


Sain tänään tonttu Touhukkaan maailamanmatkat valmiiksi. Siihen menikin sitten kuutisen tuntia, eli koko ilta, varsinkin kun Wordi yhdessä vaiheessa keksi hävittää kaksi sivua valmista tekstiä. Eipä siinä kun kirjoittamaan uudelleen, joskin veikkaan että tämä versio kaksi on parempi ja selkeämpi kuin versio ykkönen, mutta potuttaa se silti.
Laitoin tänään ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen perunoista ruokaa. Ai että maistui hyvältä. Kai se johtuu juuri siitä että on tehnyt mieli perunoita jo pitkään, ranskalaiset kun eivät juuri maistu perunalta.
Huomenna olisi joulukauden avajaiset. Pitäisi käydä ostamassa ainakin pari korttipohjaa tuohon joulukalenteriin, valmiiksi löytyi parisenkymmentä korttipohjaa, niiltä ajoilta kun vielä itse tein kaikki joulukortit, parhaimpina vuosina reilut 50...

2008/11/20

" Vasta ruunan reessä silmät aukeaa" (Jouluun 34 aamua)


Sain tänään kolmannen joululahjan täysin valmiiksi, nimittäin Velipojan sukat. Ennestään on valmiina Serkkupojalle menevä pupu-tyyny (Muksu-extrasta) ja Kummipojan sukat. Kolme muuta lahjaa on valmistumassa (eli lopettelut puuttuu).
Sain tänään kuningataridean Lidl:ssä käydessä (tai tiedä siitä idean hyvyydestä sitten). Teen Kummipojalle (ja ehkä vähän Serkkupojallekin) joulukalenterin. Koska en ole menossa Kuopioon ennen joululomaa, niin kalenterin pitää olla postitse lähetettävä, joten päädyin jatkokertomukseen tonttu Touhukkaasta ja hänen hyvin suuresta ongelmastaan jonka takia voi olla ettei joulua tule ollenkaan, jota sitten seurataan myös täällä Nurkassa 1.12. alkaen. Tarinan pätkät ovat joulukorttiin mahtuvia, eli osana kalenteria teen jokaiselle päivälle myös joulu-aiheisen kortin. Kortit laitan kirjekuoriin jotka sitten yhdistän kalenteriksi. Tämä kalenteri käynee myös ensi jouluna, sillä veikkaan ettei Kummipoika opi tarinaa kerralla ulkoa. Pitää ehkä käyttää tarina ennakkosensuurissa Tädillä, ettei tule jälkikäteen sanomista, tarina kun ei hirveästi myötäile kristillistä versiota joulun vietosta.
Huomasin että on unohtunut kehua, että siitä pari viikkoa sitten olleesta äitiyshuollon yms. tentistä tulla pamahti h4 ja esseestä olin saanut k5:n, josta olen erityisen ylpeä. Eli kannatti nähdä kaikki se vaiva ja pohdinta sen esseen takia. =o)

2008/11/19

"Tonttujoukko kiiruhtaa jo pulkat pakkaamaan" (Jouluun 35 aamua)


Keksin mitä tehdä joululahjaksi (tarvittaessa annettavaksi) Velipojan tyttöystävälle, mysteerilangasta tehdyn salomoninsolmuhuivin. Mysteerilankaa siksi, että se on ostettu Kontista vyöteettömänä, mutta veikkaa jotain mohari-sekotetta. Vaihtelun tarpeessa aloitinkin huivin jo ja olen puolessa välissä menossa. Ja jos ei ilmene tarvetta joululahjan antamiselle, tuo huivi on kuitenkin sellainen että sen voi sitten antaa jollekulle muulle.
Tein kamelinruskeasta Rosesta kaksi pientä tilkkua ja aloittelin harmaasta isoa. Jospa huomenna taas kiinnostaisi sekin. Nyt voisi myös lopettaa nuo Velipojan sukat kun Maaran lähettämä nöttönen tuli perille. =o)

2008/11/18

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella" (Jouluun 36 aamua)


Kajaanissa oli tänään liikkuva veripalvelu paikalla ja kävin taas luovuttamassa verta. Ja oli niin mukavan itsepäinen hoitaja että kun sanoin alkuun että suoni häviää pistäessä, niin eiköhän hän kuitenkin pistänyt niin että joutui sitä suonta kalastelemaan (ja nyt on kyynärvarressa iso mustelma). Rohkaisen kuitenkin KAIKKIA luovutuskelpoisia käymään luovuttamassa verta, sillä luovuttajalle se on pieni teko, päivän/viikon hyvä teko, mutta verituotteen saajalle se voi tarkoittaa paljon enemmän. Luovutuskelpoisuudesta saa lisää tietoa Veripalvelun sivuilta (www.veripalvelu.fi), erityisesti Joulun pyhien aikaan verestä on yleensä ollut pula.
Se siitä paasamisesta. Jatkoin tilkkupeittoja kamelinruskealla Rosella, jota päädyin kuin päädyinkin neulomaan 5mm puikolla ja annetulla tiheydellä, vaikka aiemmat Rose-tilkut tein 3,5mm puikoilla ja Nallen tiheydellä. Ei tuosta paha tullut tuolla isommallakaan puikkokoolla, vaikka muuten vähän vierastinkin ajatusta noin ohuen langan neulomista niin isoilla puikoilla. Enää kahdeksan isoa tilkkua ja sitten voi alkaa yhdistelemään tilkkuja.
Joululoman viettoon pitäisi päästä lähtemään 18.12. saas nähdä miten se onnistuu, vai onnistuuko... virallisesti työharjoittelu kun päättyy 19.12. Toivottavasti tulee tunnit täyteen ennen sitä ja voi hyvällä omallatunnolla lähteä joulun viettoon. Tosin kymmenen päivän joululoma Äiteen ja Isin tykönä voi alkaa käydä hermoille siinä kolmantena päivänä, jolloin yleensä suuntaan takaisin oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen.

2008/11/17

"Riti-rati-rallaa, tuli talvi, hallaa" (Jouluun 37 aamua)


Talven ensimmäinen kunnon pakkaspäivä on ohi, vaikka kotiin pääsin jo 1½h sitten, niin vieläkin väristää kylmällä. Ihme miten syksyllä vajaa kymmenen pakkasastetta on kylmä ja keväällä sama sää tuntuu mukavan lämpimältä, voi jopa jo harkita välihousujen poisjättämistä.
Tänään on taas neulonta-motivatio kadoksissa (olen minäkin paras puhumaan kun tsemppasin tänään puolipäivää motivaatio-ongelmaista, ja nyt valitan siitä itse). Jotain hyvääkin kuitenkin, tajusin että onhan tässä jo valmistakin tullut, sukkia ja lapasia kun voi antaa muuloinkin. Jospa huomenna saisi jotain aikaiseksikin (kuten eilen laatikoita tehdessä nousseen Mount Tiskivuoren selätettyä). Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa.